Tehiksen Otto julkaisi runokirjan ja muuttui Otto Grundströmiksi

	Otto Grundström Tähtiotsa Johnny Kniga. 125 s. 22,90 euroa. Ote kirjasta>>
	Kuva: Sami Kero / HS

 Tunnelma on merkillisen pysähtynyt, suorastaan vaitonainen, bussin valuessa elokuisena yönä kohti Helsinkiä.
     Etenkin kun ottaa huomioon, että vain minuutteja aiemmin Tehosekoitin oli soittanut viimeisen keikkansa tuhansien ihmisten edessä. Ja matka Ankkarockin backstagelta oli käynnistynyt Tohtori Lahdenmäen ja bussiin tunkeneen ulkopuolisen käsirysyllä. Puhumattakaan kaikista niistä tutuista hengaajista, tyttöystävistä ja muista tytöistä sekä tietysti alkoholivarannoista, joiden vuoksi auto on aivan liian täynnä.
     Kaiken tämän keskellä istuu Tehiksen Otto, kenties elämänsä viimeistä kertaa. Itsekin ihmeissään. Metamorfoosi runoilija Otto Grundströmiksi on käynnistynyt.
     Aikahyppäys muutamaa kuukautta eteenpäin. Myssypäinen partajeesus astelee ravintolaan Kallion Linjoilla, seurassaan Tohtori Lahdenmäki. Hetkeä myöhemmin jälkimmäinen poikkeaa pöytäämme ja kertoo Oton ihmetelleen miksemme tervehtineet. Nyt vasta havahdumme. Kiharatukkaista, siloposkista Tehiksen Ottoa ei enää ole.
     
Samoilla Kallion kulmilla olemme nytkin, mutta nyt Grundström, 28, on virallisesti runoilija. Hänen esikoisteoksensa Tähtiotsa ilmestyi muutama viikko sitten.
     "Se hyöty tukan peittämisestä ja parrasta on, ettei enää ole tarvinnut vastata kysymyksiin Tehosekoittimen lopettamisesta", Grundström virnistää. "Itse asiassa menneet on ollut helpompi jättää taakse kuin kuvittelin."
     "Eikä tämä niin kova muutos ole ollut. Kyllä runokeikoillakin olisi ollut, miksi niitä sanotaan, bändäreitä. Vaikka itse asiassa tarvitsisin jonkin mesenaatin. Vanhemman rouvan joka pitäisi huolen."
     Ulospäin elämänmuutos saattaa näyttää suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Kahdentoista Tehosekoittimessa vietetyn vuoden ajan Grundström paitsi lauloi myös vastasi yhtyeen teksteistä.
     "Koin rocksanoitukset runoja kahlitsevammiksi, koska ne ovat niin sidoksissa musiikkiin ja mahdollisimman monien pitäisi pystyä samaistumaan niihin."
     "Toisaalta se oli hyvin opettavaista. Opin luonnollisen rytmin ja sointuvuuden."
     
Grundström ottaa löysät pois heti Tähtiotsan avausrunossa, jossa hän kertoo täyttävänsä kaikki runoilijatyypin tunnusmerkit, ne kliseisetkin.
     "Runo sai alkunsa pari vuotta sitten, kun mietin sanoitusideaa itseään runoilijana pitävästä kaverista. Sitten tajusin itse olevani se tyyppi."
     Idea kirjoittamisesta ja runoista juontaa vielä kauemmas – jo hänen lapsuuden haaveammattinsa oli kirjailija. Teini-iässä väliin tuli rock, mutta runokirja on kytenyt mielessä 1990-luvun puolivälistä.
     "Olen luonteeltani niin leväperäinen, että bändiaikana energia ei riittänyt kirjan viemiseksi eteenpäin. Kaiken lisäksi minusta on aina ollut vähän huvittavaa, kun rokkari ryhtyy runoilijaksi."
     
Tavallisesti jälkimmäinen merkitsee runokirjan julkaisemista musiikillisen uran ohessa. Grundströmin ratkaisu on perinpohjaisempi: hän luopui, ainakin toistaiseksi, musiikista.
     "En pitänyt itseäni erityisen hyvänä rocksanoittajana, koska en ole kovin hyvä iskulauseissa. Kirjoitan enemmän tajunnanvirtaa, ja siihen runot soveltuvat paremmin."
     Grundströmin kiinnostus runouteen lähti muun muassa kansanrunoudesta ja sen sisältämästä mystiikasta.
     "Minua kiehtoo olevaisen yöpuoli, se painajaismainen maailma, joka on konkreettisen elämän taustalla."
     Moderniin runouteen hän on tutustunut vasta kymmenen viime vuoden aikana.
     "Vaikutteet ovat hyvin sattumanvaraisia. En ole hakenut tietoisesti mitään esikuvia tai tyyliä, vaan tietyt jutut ovat tarttuneet mukaan ja sekoittuneet toisiinsa."
     
Aiheiltaan Tähtiotsan runot ovat tuttuja myös Tehosekoittimen tuotannosta.
     "Periaatteessa kirjoitan samoista aiheista, omasta elämästäni, mutta runoissa siitä voi kertoa intiimimmin ja rankemmin", hän kertoo. "En ymmärrä mistä muustakaan kuin kokemistani asioista voisin kirjoittaa. Oli ne sitten valve- tai unimaailmasta."
     Grundströmillä on takanaan nuoruus tien päällä Suomen suosituimpiin lukeutuneen rockyhtyeen laulusolistina, mutta elämän julkiseen puoleen, soittamiseen ja esiintymiseen, kirja viittaa vain ohimennen.
     "Esiintyminen on tietysti parasta mitä tiedän, mutta kenelle siitä kirjoittaminen avautuu? Niin harvat ovat sen kokeneet", hän pohtii. "Usein bändi on ollut vain väline tiettyjen asioiden kokemiseksi."
     Ja niitä kokemuksia laulajalle on kertynyt.
     "Viisi viime vuotta voisi hyvin venyttää viideksitoista", Grundström naurahtaa. "Aiemmin mietin aina, että pitää elää, elää ja elää ennen kuin voi sanoa mitään. Kirjaa tehdessä ei tullut mitään materiaalipulaa. Sitä löytyy niin, että on mistä jatkaa."
     
Ja kirjoittamisen parissa Grundström myös aikoo jatkaa. Hän ei sulje pois myöskään mahdollisuutta, että runojen lisäksi kirjoittaisi proosaa.
     "Kirjan valmistuttua jäi niin hyvä draivi päälle, että ehdin jo luonnostella proosateoksen alkua", hän paljastaa.
     Musiikin suhteen hän on varautuneempi.
     "Sellaisen päätöksen olen tehnyt, että kitaraan kosken kun se tapahtuu spontaanisti."
     "En halua tehdä mitään ykköshittikamaa tai esiintyä kissanristiäisissä ex-Tehis-Ottona", hän miettii. "Se voisi olla jotain pienimuotoisempaa."
     Tehosekoittimen paluu tuntuu Grundströmin mielestä vielä kaukaisemmalta kuin hajoamisen hetkellä. Kaikilla yhtyeen jäsenillä on jo uudet kuviot käynnissä.
     "Se osoittaa, että olimme kyllästyneempiä kuin osasimme aavistaa."

JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat

Arvio teoksesta:
Tähtiotsa

Ote kirjasta>>