Heini Päivärinne kirjoittaa vinksahtaneista sattumista

	Heini Päivärinne 22 päivää. Sanasato. 171 s. 26 euroa Ote kirjasta>>
	Kuva: Sirpa Räihä

 Esikoiskirjailija Heini Päivärinne, 50, seisoo heräteostoksensa verannalla: mintunvihreä talo Hangon raitilla on remontoitu, mutta pihamaalla kunnostetaan vielä ulkorakennuksia.
     Menossa on lisäksi projekti, joka nukkuu Päivärinteen sylissä: neljä ja puoli kuukautinen venäjäntoyterrieri Igor on saapunut Päivärinteen luokse vasta muutama päivä aiemmin.
     Kun rakennustyöt on saatu päätökseen, Päivärinne toivoo voivansa kirjoittaa jatkoa 22 päivää -novellikokoelmalle. "En pysty olemaan kirjoittamatta, kun ympärillä tapahtuu niin paljon hassunkurisia asioita."
     
Hassunkuriset asiat ovat löytäneet tiensä Päivärinteen novellikokoelmaan, joka on täynnä vinksahtaneita sattumuksia ja asiantiloja. Kokoelmassa esimerkiksi mies syö päivät näkkileipää eduskuntatalon rappusilla, perheenäiti tulee murrosikään, ja nymfomaania ovat hautaamassa entiset miehet ja rakastajat.
     "Minulle novellit syntyvät niin, että näen jotain. Jos esimerkiksi lähikujan varrella olevassa talossa ei olisi näkynyt liikettä aikoihin, ja jonain päivänä ohi kulkiessani näkisin ikkunassa verhon vaivihkaa heilahtavan, voi tarina saada alkunsa."
     Päivärinteen kokoelmassa on enemmän kyse tarinoinnista kuin omaelämäkerrallisista kokemuksista. Esimerkiksi Kaksi naista -novellissa toisiinsa limittyvät vuoret on näky Päivärinteen nuoruuden matkoilta.
     "Sehän on selvää, että elämänkokemuksesta tulee elämänkatsomusta, ja kyllähän se sitten puskee sieltä novelleista läpi."
     
Päivärinne syntyi Pielisjärvellä ja varttui Kerimäellä. Itä-Suomi jäi taakse hänen asuessaan Helsingissä, Kyproksella ja Israelissa, mutta lapsena muotoutunut sielunmaisema seurasi mukana kaikkialle.
     Päivärinne opiskeli maisteriksi Helsingin yliopistossa pääaineenaan fysiologinen eläintiede. Opinnot hän suoritti ajallaan, mutta muuten elämän himo veti maailmalle. Lukukausien lomassa Päivärinne kiersi Etelä-Amerikkaa, Intiaa ja Sri Lankaa. "Ei reppumatkailua enää jaksaisi, se on niin raskasta. Tai ehkä Euroopassa."
     Sittemmin Päivärinne kokeili useanlaisia töitä: tutuksi tulivat esimerkiksi kemian laboratorio, teho-osasto, koulut ja Unicef. Hangossa hän toimi kirjallisuusarvostelijana paikallisissa lehdissä, mutta se vei nautinnon lukemisesta.
     Helsingissä asuessaan Päivärinne kysyi mitä oikein haluaa elämältä. "Oli henkinen pakko päästä rauhaan. Valitsin yksinkertaisen elämän, jossa ei löydy sijaa turhille tarpeille." Hangosta löytyi punainen mökki, johon hän muutti kahden koiransa kanssa. Talvi tuntui selviytymiseltä, kun lumisateessa ja kovassa tuulessa oli asiat hoidettava polkupyörällä.
     Sinä talvena Päivärinne syvensi tärkeää harrastustaan ja kävi elämänsä ainoan luovan kirjoittamisen kurssin kirjeitse. Kurssin ohjaajana sattui olemaan Erkki Kiviniemi, Päivärinteen esikoisen kustantaja

KAISA ALENIUS / Helsingin Sanomat

Arvio teoksesta:
22 päivää

Ote kirjasta>>