Pieni romaani kuvaa tarkasti isiä ja lapsia, joita sota vaurioitti

	Elina Hirvonen Että hän muistaisi saman Avain. 158 s. 27 euroa Ote kirjasta>>
	Kansi: Jarkko Virtanen

 Parin lukukerran jälkeenkään Elina Hirvosen esikoisromaanista ei juuri löydy kömpelyyksiä. Vaikka se alkaa kertoa miljoona kertaa kuultua, surullista perhetarinaa, se muuttuu pian yllättäväksi, kun suomalaisen sairauskertomuksen rinnalle nousee amerikkalainen.
     Lisäksi Hirvonen onnistuu kertomaan niinkin tuoreesta ja suuresta tapahtumasta kuin World Trade Centerin tuhosta kliseettömästi ja ilman, että se tuntuu helsinkiläisessä ympäristössä päälleliimatulta.
     
Yhden päivän aikana kahvilan pöydässä muistellussa romaanissa minä-kertoja kerää rohkeutta mennä katsomaan veljeään mielisairaalaan.
     Hän tuntee syyllisyyttä rakkaan, herkän ja kiistattoman väkivaltaisen veljen sairaudesta. Samalla hän tietää hyvin, ettei se todellakaan ole hänen vikansa.
     Ongelmana onkin se, ettei syyllisyyttä saa ripustettua kenenkään muunkaan harteille. Veljeä pienestä asti hakannut isä on yhtä lailla uhri ja kertojalle edelleen hyvin rakas, samoin kuin äiti, jonka ei onnistunut katkaista väkivallan ketjua.
     Hirvonen kuvaa vanhenevia vanhempia ja aikuistuvan lapsen vastuuta koko perheestä vähin sanoin mutta osuvasti. Vaikka velvollisuudestaan ei pitäisi, se on vain tehtävä. Tällä tasolla romaani taitaa olla kaikkein onnistunein.
     Kertojan rakkauselämän kehys on kuluneempi: naisopiskelijan ja amerikkalaisen miesopettajan romanssi. Hirvonen selviää karikoista antamalla opettajankin kertoa oman elämäntarinansa ja vetämällä sen kautta reippaasti yhteyksiä toisesta maailmansodasta Vietnamiin ja viimein Irakin sotaan.
     
Selväksi käy, että isiä ja lapsuuksia menetetään sotiin koko ajan, eikä kokemus ole sanottavasti erilainen vaikka se tapahtuisi maapallon toisella puolella.
     Myös kysymykseen syyllisyydestä palataan, taitavasti.
     Onko Ian todellakaan vastuussa siitä, mitä presidentti Bushin hallinto saa aikaan? Ei – ja silti hän melkein ottaa taakan kannettavakseen. Jos ei muun takia, niin sen, miten hänetkin on jo pienenä opetettu häpeämään, syylliseksi.

SUVI AHOLA

Elina Hirvosen haastattelu:
Yksilön ahdistus, ja maailman

Ote kirjasta>>