Mikko Reitala Päähenkilö Otava. 317 s. 24 euroa. Ote kirjasta>>
	Kansi: Joel Melasniemi

 Kovasti on kuvausta, merkityksiä sen sijaan ei. Se lienee ilkeä mutta oikeutettu todistus Mikko Reitalan esikoisteoksesta.
     Vaan oikeutettua on myös väittää, että takertuminen kultahammasrannikon juopottelun ja Stockmannin vaateostosten loputtomaan kuvaukseen juuri luo romaanin merkitystä. Siinä kun on kyse pitkästä nuoruudesta eli aikuistumisen ja vastuunoton välttelystä. Tai kyvyttömyydestä päättää, millainen elämä voisi olla omaa ja hyvää, oikeasti.
     Vetkuttelu vaikuttaa vaivattomalta, kun takataskussa riittää isäpapan rahaa ja sohvaryhmässä kouluaikaisia, samanmielisiä hillujia. Mikä tarkoittaa sitä, että käytännössä ensimmäistäkään valintaa ei ole pitänyt tehdä itse. Ainoa pikkuinen laittomuuskin kohdistuu omaan vanhaan kouluun.
     Niin, hetkinen, kukas minä oikein olinkaan?
     
Juuri siihen kysymykseen viittaa jo kirjan otsikko, Päähenkilö.
     Kohta kolmekymppinen vävy elää appensa, sikaporvarin varjossa. Ja lainaloistossa, sillä kaikki näyttävä nousukas-Terhon elämässä on Auliksen aikaansaannosta: vaimo, asunto, työpaikka. Ajatuksetkin, ehkä, koska Aulis viekoittaa puoleensa vaikka hän haisee.
     Tietysti päähenkilö voisi olla myös Auliksen tytär, siis Terhon vaimo, taannoista teiniprinsessauttaan täysipäiväisesti aina vain elävä Milena.
     
Vai nouseeko päähenkilöksi sittenkin nelikon heikoin lenkki, anoppi. Edellyttäen, että Elena onnistuu lopuksi haalimaan Auliksen fyrkat itselleen.
     Terho ei edellytä. Hän kasvaa vähitellen ulos porukasta ja arvomaailmasta joihin hän ei kuulu. Olkoonkin, että aluksi vastoin tahtoaan, ja varmasti yhtä sun toista kivaa menettäen. Kuten – mikä tärkeintä – myös syvään iskostuneet, pinnalliset kuvansa onnesta ja elämän tarkoituksesta.
     Voi, miten hyvältä menettäminen hänestä tuntuukaan! Sitten, kun hän lopulta uskaltaa tuntea jotakin ja toimia todellisten tunteittensa mukaisesti.
     
Kyllä, tällaisia kirjoja täytyy kirjoittaa. Ja lukea, vaikka Päähenkilö hiukan jääkin ikäkausi- ja elinpiirirajauksensa vangiksi. Toisin sanoen: kerronnan käänteet ovat ennakoitavissa, joten äkillisiä oivalluksia, tunteen tosissaan repivää vereslihaa, saati temaattisia yllätyksiä, ei juuri tarjota.
     Mutta peruskysymykset ovat sittenkin niin suuria ja yritys niiden tarkasteluun kyllin näkemyksellinen, jotta perinteinen kasvukertomus kantaa loppuun asti.
     Terho, bileporukan tylsimys, osoittautuu charmikkaammaksi kuin muut. Mitä hänen itsensäkin on vaikea uskoa.
     Vertailussa muiden viime vuosien näyttelijä-kirjailijoiden teoksiin Reitalan avaus sijoittuu Anna-Leena Härkösen ja Reidar Palmgrenin taakse ja Ville Virtasen eteen.

ANTTI MAJANDER

Mikko Reitalan haastattelu:
Näyttelijälle kirjoitustyö on vapautta

Ote kirjasta>>