Maan ensimmäinen tiilirakennus on myös Turun syntypaikka sekä joulurauhan ja sähkökynttilän koti

Herään yökylässä Piispankadulla, kun Turun Tuomiokirkon kello lyö kahdeksaa. Nopea kahvi, aamulehti ja sitten matkaan, tutustumaan entisessä Kirkkokorttelissa levittäytyvään empire-talojen maisemaan, joka usvaisena myöhäissyksyn aamuna muistuttaa Tukholmaa.
     Arkkipiispa ei nyt kävele vastaan, kuten eräässä runossa. Mutta heti edessä nousee Tuomiokirkko, joka herättää yhä kunnioitusta miljöössään.
     Kirkkorakennuksen voiman tajuaa jälleen, kun sen edessä olevalta muinaiselta Hevostorilta on nykyisin viisaasti suljettu autoliikenne.

Erityisesti joulunaikana ensimmäisestä adventista alkaen tuomiokirkko tuntuu elävän vanhaa aikaa.
     Joulunaikana kirkon naapurissa sykkii myös entinen Raatihuoneentori eli Vanha suurtori joulumarkkinoineen, ja valoa pimeään säteilee myös tuomiokirkon 25-metrinen joulukuusi, jonka kynttilät syttyvät joka vuosi adventin aattona.
     Kauppapaikkana jo keskiajalla toimineen Vanhan suurtorin historiallisesti arvokkaisiin rakennuksiin kuuluu Raatihuone. Sen parvekkeelta Suomen Turku julistaa joulurauhan, joka radioidaan ja televisioidaan koko valtakuntaan tänäkin jouluna.

Kirkon joulukuusen kynttilät sytytettiin jälleen eilisiltana, kun vanhan tarinan mukainen Turun linnan tonttu-ukko seurueinen saapui lyhtykulkueessa linnasta tuomiokirkolle.
     Tarina kertoi, että linnan ja kirkon välillä olisi maanalainen käytävä. Nykypäivän tonttukulkue kulkee kuitenkin maan päällä Aurajoen rannassa.
     Tuomiokirkon joulukuusessa syttyivät Suomen ensimmäiset sähkökynttilät tasan sata vuotta sitten. Monessa muussakin asiassa Turun tuomiokirkko on ollut ensimmäinen Suomessa – se on esimerkiksi maamme ensimmäinen tiilirakennus. Ensimmäinen rakennusvaihe vihittiin käyttöönsä todennäköiseti kesäkuun 17. päivänä vuonna 1300.

Kirkon ensimmäisestä eli 1200-luvun lopun rakennusvaiheesta ei näy ulos päin enää juuri mitään. Vanhan rakennuksen jäänteet kätkeytyvät kirkon sisälle ja myöhempiin rakennusvaiheisiin.
Kun katsoo kirkkoa aukiolta, sen arkkitehtuuriin kiteytyy jotakin pelottavaa. Eikä ihme, kaupungin ylle komeasti yhä kohoava Tuomiokirkko on jo satoja vuosia ilmentänyt aikansa valtarakenteita.
     Sen arkkitehtuurin on täytynyt herättää kansassa kunnioitusta Jumalaa ja esivaltaa, kirkkoa ja kruunua kohtaan.
     Nykytutkijat ovat osoittaneet, että kirkon pystytys ja Turun kaupungin perustaminen 1200-luvun lopulla tälle paikalle, Unikankareenmäelle Aurajoen varteen, ovat kulkeneet miltei käsi kädessä. Suomi haluttiin saattaa osaksi länsimaista järjestelmää, ja Turun kaupungista ja sen tuomiokirkosta luotiin tukipiste muulle Suomelle.
     Samaa valtakunnallista tarkoitusta palveli myös Turun linnan rakentaminen Aurajoen suulle 1200-luvun lopulla.

Kauas näkyvän tutun huippunsa Tuomiokirkon mahtava länsitorni sai vasta Turun vuoden 1827 palon jälkeen. Silloin myös läntisestä sisäänkäynnistä tuli nykyisinkin käytössä oleva pääportaali portaineen.
     Kun astun nyt tornin alla sijaitsevasta pääovesta eteiseen, muistan ne lukuisat kerrat, jolloin helsinkiläisten taidehistorian opiskelijoiden ryhmässä aikoinaan astuin rakennuksen komeaan runkohuoneeseen.
     Syventävästi tutustuimme kirkkoon edesmenneen professori Lars Petterssonin ikimuistoisella keskiaikakurssilla, joka vei Turusta myös kymmeniin muihin keskiaikaisiin kivikirkkoihin ja rakennuksiin ympäri Etelä-Suomen. Pettersson oli pitkän elämäntyön tehnyt kirkkojen tutkija, joka tähdensi aina sitä, kuinka paljon graniittia on pelkästään yhdessä kirkon kivijalassa.

Pääosin tiilestä useissa vaiheissa rakennettu Turun tuomiokirkko ei ole harmaakivikirkko siinä mielessä kuin esimerkiksi sen toiselle pyhimykselle omistettu Pyhän Henrikin hautakirkko Nousiaisissa 1420–30-luvuilta. Perimätiedon mukaan tuomiokirkon tiilet on muokattu sen naapurissa sijainneen Mätäjärven savesta.
     Harmaakivelläkin kirkkoa on pystytetty. Näkyvimmin sitä on fasadissa, lähes 18 metrin korkeudelta 1400-luvulla rakennetussa länsitornissa, jonka materiaali vaihtuu korkeammalla tiileksi. Ilmeisesti samohin aikoihin kivestä tehtiin myös tuomiokirkon muinainen pääsisäänkäynti kirkon pohjoispuolella.

Kirkon rakennushistoria on kiinnostavaa. Tuomiokirkon eteisvahtimestari kuitenkin muistuttaa ystävällisesti, ettei kyseessä ole vain museo.
     Olemme jatkuvassa käytössä olevassa tuomiokirkkoseurakunnan kirkossa, jonka pääkuorin alla ja kappeleissa on ikivanha hautausmaa. Sinne päässeet vainajat ovat olleet Turun ja myös Ruotsi-Suomen historian vaikuttajahahmoja.
     Tuomiokirkossa lähes 50 vuotta työskennellyt ylivahtimestari Teuvo Rantala ja tuomiokirkkoseurakunnan tiedottaja, rovasti Jouko Hallia ovat Turun tuomiokirkon käyntikortteja ja eläviä ensyklopedioita.
     ”Tänne Unikankareen kummulle on haudattu noin 400 vuoden aikana lähes 4.500 vainajaa. Kirkkoon hautaaminen kiellettiin 1700-luvulla, mutta vielä 1600-luvulla hautaaminen oli luvallista. Vaikka kalman haju tuli sieramiin, se oli kirkkokansalle vain muistutus kuolevaisuudesta”, rovasti Hallia sanoo.

1480-luvulla rakennetun pääkuorin alle on haudattu muun muassa myöhäiskeskiajan merkittävä piispa Maunu Särkilahti ja hänen ystävänsä, ”Viipurin pamauksesta” kuuluisa sotapäällikkö Knut Posse.
     ”Nämä kaksi vuonna 1500 kuollutta vainajaa olivat perimätiedon mukaan niin hyviä ystäviä, ettei kuolemakaan voi heitä erottaa”, kertoo Hallia.

Ensimmäisenä kirkkoon on haudattu ”reliikit” legendojen muistamasta englantilaispiispasta Henrikistä, ne tuotiin Nousiaisista heti tuomiokirkon vihkiäisten jälkeen 1300.
     Kansanrunouden surmavirsissäkin se kerrotaan: piispa Henrik oli tullut Suomeen ristiretkelle, käännyttämään kansaa yhdessä Ruotsin pyhimyskuninkaan Eerikin kanssa, kun talollinen Lalli kolkkasi hänet Köyliönjärven jäällä.
     Vielä 1800-luvun alussa ihmiset toivat Turun tuomiokirkkoon Pyhän Henrikin ja Pyhän Eerikin yhteisalttarille lahjoja, joilla piispa Henrikin surma haluttiin hyvittää.

Basilikan muodon 1400-luvun puolivälissä saanut Turun tuomiokirkko oli Suomen keskiajan tärkeimpiä rakennustöitä. Sen rakenteissa on paljon myös myöhemmän ajan arkkitehtuurin historiaa, esimerkkeinä Tottien kappeli 1500-luvun alusta ja Kankaisten kappeli vuosilta 1655–57.
     Tott-suvun hautaholvissa barokkia on ennen kaikkea kappeliin sijoitetut mahtisäätyläisten marmorimonumentit, Åke Tottin ja Kristina Brahen muotokuvat vuodelta 1678.
     Mutta barokin hienoimpana rakennuksena Suomessa pidetään Horn- ja Kurki-suvuille omistettua Kankaisten kappelia, joka on paremmin paremmin tunnettu Åke Tottin isoäidin ja Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puolison, kuningatar Kaarina Maununtyttären balsamoidun ruumiin hautapaikkana.

Turun linnaan aikoinaan vangitusta pariskunnasta Kaarina Maununtytär kuoli Liuksialan kartanossa ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon 1613 Tottien kappeliin, jonne myös hänen lapsensa haudattiin. Kuningas Eerik XIV:n hauta on Vesteråsin tuomiokirkossa Ruotsissa.
     Elokuun lopulla 1867 Kaarina Maununtyttären arkku nostettiin holvista ja siirrettiin marmorisarkofagissa vastapäätä sijaitsevaan Kankaisten kappeliin. Korkealle sijoitettu musta sarkofagi näkyy kauas kirkossa.
     ”Uudelleenhautaus toteutui Zachris Topeliuksen järjestämän kansalaiskeräyksen varoilla. Kappelin seinässä oleva korkokuva on tiettävästi kuningattaren elinaikana hiekkakivestä veistetty aito muotokuva Kaarina Maununtyttärestä”, tietää rovasti Hallia.

Lähteitä: Markus Hiekkasen Suomen kivikirkot keskiajalla (Otava) sekä C. J. Gardbergin, Simo Heinisen ja P. O. Welinin Kansallispyhäkkö (Tammi).

MARJA-TERTTU KIVIRINTA / Helsingin Sanomat