Sam Cooke: You Send Me -single (kokoelmalla Greatest Hits, RCA 1998) Vuonna 1957 ilmestyivät myös Jackie Wilsonin Reet Petite, Jerry Lee Lewisin Whole Lotta Shakin’ Going On ja Buddy Holly & the Cricketsin Peggy Sue.

Soulmusiikkiin langennut enkeli

Vielä 1950-luvun alussa mustan rytmimusiikin rajat oli vedetty tiukkaan. Toisaalla oli uskonnollinen gospel ja toisaalla maallinen rhythm’n’blues – molempien historia juonsi tässä vaiheessa jo vuosikymmenien taakse.
     Mutta joskus kiusaus on liian suuri ja oli myös niitä, jotka hyppivät aidan toiselle puolelle. Tai pikemminkin sen päälle. Syntyi tyyli, jota pian ruvettiin kutsumaan soulmusiikiksi. Siinä gospelin tunnelma yhdistyi rhythm’n’bluesin kiihkeään rytmiin.
     Yksi langenneista oli Sam Cooke (1935–1964), chicagolaisen pastorin poika, joka aloitti gospelin parissa The Soul Stirrers -yhtyeessä 1950-luvun alkupuolella. Kun Cooke siirtyi myöhemmin soololaulajana ”syntisen” musiikin pariin, hän sai päällensä uskonmiesten vihat. Tilanne oli niin kuuma, että alkuun hän piiloutui salanimen Dale Cook taakse.
     Hän luopui siitä saatuaan lopulta synninpäästön omalta pastori-isältään.

You Send Me -single teki Sam Cookesta kerralla soulin edelläkävijän. Cooke lähestyi aihettaan hienovaraisen pehmeästi, mutta samalla sensuellia charmia tihkuen. Paitsi r’n’b ja gospel, Cooken laulusoundissa kuului myös valkoinen popmusiikki.
     Intohimot heräsivät nuoressa amerikkalaisyleisössä, joka osti singleä yli kaksi miljoonaa kopiota julkaisua seuraavan vuoden aikana. Huomattavaa on myös se, ettei Cooken musiikki vedonnut pelkästään mustiin, vaan myös valkoinen yleisö omaksui sen. Näin oli käyvä myös myöhemmin, kun soul pääsi todelliseen vauhtiinsa 1960-luvulla.

Sam Cooken vaikutusta ei sovi väheksyä, kun puhutaan myöhempien aikojen soultulkeista. Hänen oppilaidensa lista on kuin lukisi soulin historiaa: Marvin Gaye, Smokey Robinson, Aretha Franklin, Otis Redding...
     Cooke jätti vahvan jäljen myös lauluntekijänä. You Send Men jatkoksi hänen kynästään lähtivät muun muassa Wonderful World, Chain Gang, Cupid, Twistin’ The Night Away ja Bring It On Home To Me. Niiden pariin on palattu monesti hänen kuolemansa jälkeen.
     Cooken kohtaloksi koitui amerikkalaisittain herkkä liipaisinsormi: laulaja kuoli motellissa Los Angelesissa, kun hänen yöseuranaan ollut nainen ampui hänet joulukuussa 1964. Cooke oli kuollessaan vain 29 vuotta.
     Edellisenä vuonna äänitetty ja jälkikäteen julkaistu livealbumi Live at the Harlem Square Club antaa ymmärtää, että annettavaa olisi ollut vielä paljon. Heti kuoleman jälkeen julkaistu A Change Is Gonna Come esitteli puolestaan poliittisesti valveutuneen, mustien oikeuksien puolesta taistelleen Cooken.

JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat