Ray Charles: What’d I Say -single (kokoelmalla The Definitive Ray Charles, Warner 2001) Vuonna 1959 julkaistiin myös Howlin’ Wolfin Moanin’ In The Moonlight, Isley Brothersin Shout ja The Driftersin There Goes My Baby.

Soulin suurlähettiläs

Kuka oli ensimmäinen todellinen soul-laulaja: Jackie Wilson, Sam Cooke vai Ray Charles? Kysymykseen on helppo vastata. Ei kukaan heistä. Soulaineksia löytyi lukuisilta laulajilta jo 1940-luvun lopulla, selkeimmin ehkä Dinah Washingtonilta.
     Lukuisien mustien solistien tausta oli kirkossa ja sen kautta gospelissa. Ray Charlesin ansioksi voi laskea sen, että hän toi selkeimmin tämän perinteen esiin tyylissään.
     Charlesin 1950-luvun puolivälin jälkeen muovaama tyyli oli kuin baptistisaarnaajan. Hän lauloi gospelin perinteessä, mutta bluesin hengessä. Maallinen syrjäytti hengellisen, ja 1960-luvulla läpimurtonsa tehnyt soul oli saanut väkevimmän lähettiläänsä.

Kuusivuotiaana sokeutunut Ray Charles aloitti uransa 1940-luvulla Nat King Colea ihailevana pianisti-vokalistina. Charlesin levyissä oli tosin alusta asti enemmän bluesia kuin Colella, mutta 1950-luvun puolivälissä hän muutti tyyliään rankempaan suuntaan. Vuonna 1959 Ray iski täysosuman. Atlantic-yhtiölle levytetystä What’d I Say -kappaleesta tuli miljoonahitti.
     Charlesilla oli takanaan jo useita Atlanticille tehtyjä hittejä (muun muassa I Got a Woman vuodelta 1955), mutta vasta What’d I Say, uhkea yhdistelmä intensiivisesti tulkittuja gospel-, blues- ja rockaineksia, valloitti poplistat maailmanlaajuisesti. Diggarit tiesivät lukuisia uraauurtavia mustia solisteja, mutta Brother Rayn tunsivat pian kaikki popin ystävät eri puolilla maailmaa.

     What’d I Say oli myös Charlesin viimeisiä Atlantic-hittejä. 1960-luvun alussa hän vaihtoi levy-yhtiötä tehdäkseen käänteentekevän albumin Modern Sounds in Country and Western Music ABC-Paramount-yhtiölle.
     What’d I Say löytyy samannimiseltä, 1959 ilmestyneeltä konserttilevyltä, joka on julkaistu myös nimillä Ray Charles in Person ja Ray Charles Live, sekä eri versioina lukuisilta kokoelmilta.

     ABC-Paramountille siirtyminen merkitsi vuosien mittaan musiikillisen tason laskua Charlesin uralla. Tulkinnat päivän hiteistä jousitaustoineen olivat kovin kaukana siitä väkevästä tunteesta, jota Ray latasi 1950-luvun levyilleen. Nykyisin Ray kierrättää konserteissa vanhoja hittejään ja tekee laimeahkoja kantrilevyjä, mutta 1950-luvun levytysten ansiosta kaikki nykyiset r’n’b-laulajat ovat hänelle velkaa.

PERTTI AVOLA / Helsingin Sanomat