The Shadows: Apache-single (kokoelmalla The Shadows’ Greatest Hits) Vuonna 1960 ilmestyivät myös Venturesin Walk Don’t Run, Shirellesin Will You Still Love Me Tomorrow ja Roy Orbisonin Only the Lonely.

Rautalangan edelläkävijät

Rautalankayhtyeiden (soolokitara, rytmikitara, basso ja rummut) kaikuefektein koristeltu instrumentaalimusiikki sai jalansijaa popmusiikissa aikana, jolloin rockin kiivaimmat alkuvaiheet olivat ohi ja listoja hallitsivat imelät teiniballadit sekä keskitempoiset rockiskelmät.
     Yhdysvalloissa rautalangan ykkösyhtye oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa The Ventures, mutta Euroopassa sen löi laudalta brittiläinen The Shadows. Jälkimmäisen suurin hitti Apache ilmestyi 1960.

The Shadows oli soittanut 1950-luvun lopulla brittipoppari Cliff Richardin taustalla nimellä The Drifters. Koska nimi aiheutti sekaannusta paljon tunnetumman amerikkalaisen r & b -lauluryhmän kanssa, yhtye muutti nimensä The Shadowsiksi lähtiessään ensimmäistä kertaa kiertueelle Richardin kanssa.
     Hank B. Marvin (kitara), Bruce Welch (rytmikitara), Jet Harris (basso) ja Tony Meehan (rummut) olivat levyttäneet Drifters-nimellä pari singleä ja The Shadowsina yhden, ilman menestystä. Jerry Lordanin säveltämä Apache avasi portit. Se pysyi brittilistan ykkösenä kuusi viikkoa ja oli rautalangan päänavaus myös muualla Euroopassa.
     Shadows pysyi samanlaisten instrumentaalien parissa jatkossakin – ja pysyy yhä, vaikka puutumiskynnys saavutettiin jo 40 vuotta sitten. Yhtyeen ensimmäinen ja paras kokoonpano oli kuitenkin hajonnut jo vuoteen 1962 mennessä, kun Harris ja Meehan olivat lähteneet omille teilleen.
     Shadowsin kellontarkka, metallinen ja lähes steriilin siisti soundi ei sisältänyt mitään kapinallista, uhkaavaa tai seksuaalisesti latautunutta. Sähkökitaran ja -basson mahdollisuuksia ja kiinnostusta niihin se kuitenkin laajensi merkittävästi. Kiltiltä merkonomilta näyttäneestä Hank B. Marvinista kehkeytyikin laajalti tunnettu kitarasankari, jonka punaisesta Fender Stratocasterista tuli legendaarinen soitin.

Suomeen rautalankainnostus levisi hieman myöhemmin, 1962–63, Shadowsien levyjen, Cliff Richardin elokuvien sekä pohjoismaisten rautalankayhtyeiden kautta. Intoa hillitsivät samaan aikaan riehunut tangokuume sekä rautalankabändiin tarvittavien soittimien kallis hinta ja huono saatavuus. Mutta pian meillekin ilmaantui melkoinen liuta rautalankayhtyeitä: The Sounds, The Strangers, The Esquires ja niin edelleen. Todelliseksi suomalaisen rautalangan klassikoksi on muodostunut Soundsien sovitus tutusta kansanlaulusta Emma.
     Hank B. Marvin asuu nykyään Australiassa, mutta tekee yhä kiertueita ja levyjä. Shadowskin on koottu monen kertaan uudestaan Marvinin ympärille. Yhtye muun muassa edusti Britanniaa euroviisuissa 1975 kappaleella Let Me Be the One – ja tuli kakkoseksi!
     Minun levyhyllyssäni tuorein Shadows-levytys on vuodelta 1998.

PERTTI AVOLA / Helsingin Sanomat