The Marvelettes: Please, Mr Postman -single (kokoelmalla Greatest Hits) Vuonna 1961 ilmestyivät myös Ben E. Kingin Stand By Me, Del Shannonin Runaway ja Dionin Runaround Sue.

Tytöt näyttävät Motownille mallia

1960-luku oli Detroitin vuosikymmen: amerikkalaisen autoteollisuuden keskus eli kukoistuskauttaan, ja kaupungin musiikkielämä sykki yhtä lailla. Tähän saakka polttopisteitä olivat olleet New York (pop), Chicago (blues), Memphis (rock’n’roll), Nashville (country) ja Los Angeles (elokuvat ja viihdeteollisuus), mutta nyt oli moottorikaupungin ja sen mukaan nimetyn Motown Record Companyn vuoro.
     Berry Gordyn vuonna 1959 perustama Motown ja sen valtaisa menestys on amerikkalaisen musiikkiteollisuuden suuria tarinoita. Yhtiö oli paitsi riippumaton myös kokonaan mustien omistuksessa.
     Monien kaltaistensa tapaan Motown julkaisi alkuun tyylipuhdasta mustaa rhythm’n’bluesia, jota esittivät miehistä koostuneet lauluyhtyeet, kuten The Temptations ja The Miracles. Varsinaisen ”Motown Soundin” syntyyn tarvittiin kuitenkin viisi nuorta maalaistyttöä suurkaupungin liepeiltä Inksteristä.

Please, Mr. Postman oli The Marvelettesin ensimmäinen single, ja se oli myös Motownin ensimmäinen ykköshitti. Berry Gordy oli löytänyt etsimänsä.
Kappaleen sofistikoituneesta tuotannosta, harmonioista ja valkoisesta popista imetyistä vaikutteista tuli pysyviä elementtejä Motownin tuotantolinjalla seuraavan vuosikymmenen ajan. Sen omaksui myös Motownin toinen tyttöyhtye The Supremes, joka oli ehkä hävinnyt ensimmäisen erän kollegoilleen mutta tuli voittamaan koko ottelun tyrmäyksellä.
     The Marvelettes levytti hittejä pitkin 1960-lukua, mutta kärsi miehistövaihdoksista eikä enää koskaan noussut yhtä korkealle kuin Diana Rossin tähdittämä The Supremes. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa yhtyeestä oli vain rippeet jäljellä, kun alkuperäiset jäsenet olivat yksi toisensa jälkeen jättäneet rivit.
     Please, Mr. Postman alkoi puolestaan elää omaa elämäänsä muiden käsissä. Tunnetuimmat versiot lienevät The Beatlesin ja The Carpentersin käsistä.

The Marvelettes oli myös ensimmäisiä naispuolisia menestyjiä popmusiikissa. Rock’n’rollin alkutaipaleen maskuliinisuutta ei edes tulisieluinen Wanda Jackson riitä kumoamaan, mutta rhythm’n’bluesin ja soulin puolella tilanne oli paremmin tasapainossa.
     Jo 1950-luvun puolella aloittaneet The Chantells ja The Shirelles näyttivät tietä tyttöyhtyeiden todelliselle vyörylle. Motown kiinnitti talliinsa lisää naisosaamista (Martha and the Vandellas, Mary Wells. . .), ja menestyksen haistettuaan paikalle löysi myös wall-of-soundistaan tunnettu tuottaja Phil Spector, joka lanseerasi pian The Ronettesin ja The Crystalsin. Myös valkoiset pääsivät pian osingolle, kun toinen tuottajaguru Shadow Morton esitteli Shangri-Lasin.

JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat