Neil Young: After The Gold Rush Vuonna 1970 ilmestyivät myös Black Sabbathin debyyttialbumi, Curtis Mayfieldin Curtis ja Santanan Abraxas.

Tunnelmia uudelta vuosikymmeneltä

Kesäinen lämpö väreilee ilmassa, ja ilta-aurinko värjää Topanga Canyonin rinteitä. Neil Young astuu sisään pihaterassiltaan, nauhuri pyörähtää käyntiin, akustinen kitara lähtee kuljettamaan lempeää kantrikappaletta ja sydäntäsärkevä laulumelodia täyttää huoneen. Huumaavat stemmat yhtyvät kertosäkeessä Youngin hauraaseen ääneen, joka tuntuu murtuvan hetkenä minä hyvänsä.
     After the Gold Rushin avaava Tell Me Why kuulostaa pienimuotoiselta ja yksinkertaiselta, mutta siinä on ainutlaatuista hetken tuntua. Sen mukana voi mielessään palata 1960- ja 1970-lukujen taitteen Kaliforniaan, aistia hippikrapulasta toipuvan sukupolven epätietoisuutta tulevasta ja tuntea ympärillä levittäytyvän Amerikan länsirannikon rikas musiikkiperintö.

Kuten kaikki Neil Youngin parhaimmat albumit, After the Gold Rush tallentaa hetken tekijänsä elämää.
     Päästäkseen lähemmäs oikeaa tunnelmaa tuottaja David Briggs halusi luopua kliinisestä studioympäristöstä ja kantoi nauhurin Youngin kotiin. Levy äänitettiin käytännössä livenä, mikä vain korostaa sen ainutlaatuisuutta. Esimerkiksi Southern Man käynnistyy kesken tahdin: joko äänittäjä on myöhästynyt kappaleen alusta tai se on huolimattomasti editoitu keskeltä pitkää jamia. Mutta yksityiskohdilla ei ole väliä, koska juuri tämä otto on oikea.
     Kappalemateriaaliltaan After the Gold Rush on Youngin vahvimpia. Kantrin, rockin, gospelin ja folkin sävyttämät kappaleet kertovat lähes runollisesti ystävyydestä, rakkaudesta ja uudesta ajasta. Southern Manin kannanotto rotuongelmiin poiki puolestaan rockin historian tunnetuimman vastineen, kun Lynyrd Skynyrd antoi samalla mitalla takaisin Sweet Home Alabama -kappaleessaan.

Tietyn hetken tavoitteleminen on pitänyt Neil Youngin aina liikkeessä, askeleen edellä odotuksia. Hän ei ole jäänyt paistattelemaan suurten menestystensä loisteessa tai murehtimaan vähemmän ymmärrystä saaneita kokeilujaan. After the Gold Rush löi Youngin läpi sooloartistina, mihin hän vastasi tekemällä lähes puhdasverisen kantrilevyn Harvest. Pian sen jälkeen hän äänitti nihilistisen ja synkän Tonight’s The Nightin.
     Muuntautumiskykynsä ansiosta Neil Young, 58, on edelleen ajankohtainen uuden musiikin tekijänä – jo viidettä vuosikymmentään. Tuona aikana hän ehtinyt tehdä melodista poppia Buffalo Springfieldissä, täyteläisiä harmonioita Crosby, Stills, Nash & Youngissa, romuluista ja rujoa kitararockia Crazy Horsen kanssa sekä kantria, rockabillyä, elektroa, folkia ja lähes kaikkea siltä väliltä sooloyhtyeidensä kanssa. Laulaja-lauluntekijän työnkuvan hän on venyttänyt aivan uusiin mittasuhteisiin.

JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat