Kraftwerk: Autobahn Vuonna 1974 ilmestyivät myös Abban Waterloo, Lynyrd Skynyrdin Second Helping ja Joni Mitchellin Court and Spark.

Oodeja infrastruktuurille

Pari askelta, oven pamahdus ja moottori urahtaa käyntiin. Auto lähtee liikkeelle ja loittonee kauemmaksi. Syntetisoijalla käsitelty ääni lausuu neljä kertaa auuu-tooo-baaaahnn ja basso aloittaa hypnoottisen kuvionsa.
     Näin käynnistyy alkuvuoden 1975 yllättävin listahitti, Kraftwerkin Autobahn. Kappale on outo lintu peruspurkan ja tiedostavan rockin välimaastossa. Se on saksankielinen, tehty lähes kokonaan koneilla ja siinä lauletaan moottoritiellä ajamisesta – eikä näkökulma ole edes kriittinen. Epätavanomaiset lähtökohdat eivät estä albumia nousemasta Yhdysvalloissa listan viidenneksi.
     Kraftwerkin läpimurto on epätavallinen, mutta ei ainutlaatuinen ilmiö. Englannin ja Yhdysvaltojen monopoli listamusiikin tuottajina oli alkanut murtua: saksalainen omintakeinen krautrock herätti mielenkiintoa ja ruotsalainen Abba näytti supermenestyksen mallia.

Autobahnin soundimaailma on loihdittu koneilla, mutta se on kaukana steriilistä. Oikeat puhaltimet pehmentävät levyn ilmettä paikoitellen kodikkaan akustiseksi. 23-minuuttinen nimikappale vie kokonaan levyn ensimmäisen puoliskon, mikä ei ole mitenkään tavatonta. Progressiivisen rockin kokeilut ovat laajentaneet musiikin rajoja myös kappaleiden pituuksien osalta.
     Autobahn ei ole kuitenkaan pompöösi rocksinfonia vaan kurinalaisesti strukturoitu popkappale. Melodioita ei pilata itsetarkoituksellisilla soitinesittelyillä, eivätkä soolot ole nälkävuosien mittaisia.
     Vallankumouksellisinta levyllä on yhtyeen mutkaton suhde teknologiaan. Kraftwerkille koneet ovat kavereita, soittimia muiden joukossa. Tähän mennessä syntetisaattoreilla on ollut muusikkopiireissä paha kaiku. Puritaanien mukaan niiden yleistyminen on varma merkki ”oikean” musiikin kuolemasta.
     Uusien soittimien mahdollisuuksia oli kokeiltu niin Tangerine Dreamin kuin Pink Floydin levyillä, mutta Autobahn on ensimmäinen pelinavaus popin suuntaan.

Suosio merkitsee uutta suuntaa Kraftwerkille, joka uppoutuu yhä syvemmälle koneiden maailmaan. Löytöretkien saaliit kuullaan 1970- ja 1980-lukujen klassisilla albumeilla Radio-activity, Trans-Europe Express, The Man Machine ja Computer World.
     Kraftwerk saa jalostaa keksimäänsä elektropoppia pitkään ilman perässähiihtäjiä. Ensimmäiset seuraajat nähdään vasta 1980-luvun alun uusromantiikan myötä. Uuden polven laitekanta ja tekijät käyvät kohtalokkaiksi Kraftwerkille, joka menettää edelläkävijän aseman ja vaikenee vuosiksi. Yhtye on kuitenkin ehtinyt lunastaa tarunhohtoisen maineen. Kun konemusiikki tekee 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa läpimurron, lähes jokainen artisti mainitsee esikuvakseen Kraftwerkin.

MISKA RANTANEN / Helsingin Sanomat