Television: Marquee Moon Vuonna 1977 ilmestyivät myös David Bowien Low, Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks ja Saturday Night Fever -soundtrack.

Tv:stä tuttu kitarasoundi

Samaan aikaan kun maailma perehtyi punkrockiin Ramonesin tahdissa, New Yorkin muut yhtyeet loivat jo pohjaa tuleville vuosikymmenille. Kaikki keskittyi Manhattanin East Villageen ja piskuiseen klubiin nimeltä CBGB’s. Kirjainyhdistelmän taustalla paljastuu country, bluegrass ja blues, mutta viimeiset kolmekymmentä vuotta se on tunnettu punkrockin kehtona.
     Se mitä noiden seinien sisällä tapahtui oli varmasti punkia asenteeltaan – siinä kuului tekemisen vapaus ja tekijöidensä omalaatuisuus – mutta brittien formaattipunkin kanssa sillä oli vähän tekemistä. Talking Heads ammensi rytminsä mustasta musiikista, Blondie flirttaili avoimesti niin discon kuin rapin kanssa, Suicide ennakoi tulevien vuosien elektroa, Patti Smith yhdisti rockin runouteen ja The Cramps keksi uudestaan autotallirockin.
     Sitten oli Television, jonka vuolaina virtaavien soolojen ja ekonomisten rytmikitaroiden vuoropuhelu antoi raamit uudelle kitaravetoiselle rockille. 2000-luvun alkaessa Televisionin soundi kuuluu taas etäisesti bändeissä kuten The Strokes ja Franz Ferdinand.

Televisionin Marquee Moon on saanut kantaa niskassaan luonnehdintaa ”yksi kaikkein aikojen viimeistellyimmistä ensialbumeista”. Ja harvoin kuulee niin hienostunutta kitaroiden vuoropuhelua kuin Tom Verlaine ja Richard Lloyd tarjoilevat – yhdellä kertaa riipaisevan rikkonaista ja harmonisen melodista. Myös levyn kahdeksan sävellystä tavoittelevat eeppisiä mittasuhteita, mistä ylväimpänä esimerkkinä on kymmenminuuttinen nimikappale.
     Viimeisteltyä, hienostunutta, harmonista, eeppistä? Kymmenminuuttinen kappale! Voisi luulla, että Marquee Moon on juuri sitä mitä punkrockin piti vastustaa. Mutta juuri siksi Television on anarkistisempi, yllättävämpi ja uskaliaampi kuin useimmat näennäiskapinallisista aikalaisistaan.
     Valitettavasti Televisionin liekki paloi liian kirkkaana. Yhtye palasi studioon jo samana vuonna, ja kiirehdinnän seuraukset voi aistia toiselta levyltä Adventure. Sen lannistamana yhtyeen jäsenet vetivät töpselin seinästä. Tarinan loppua ei silti ole kirjoitettu: 1990-luvun alussa Television palasi yhteen ja niinpä yhtyeen voi edelleen nähdä aika ajoin toistamassa Marquee Moonin kuolemattomia hetkiä – esimerkiksi ensi kuussa Tukholmassa.

Puretaan vielä yksi legenda. Vuonna 1977 myös punkmuoti teki läpimurtonsa Sex Pistolsin ja managerinsa Malcolm McLarenin lanseeraamina. Televisionilla oli osansa tässäkin. Vaatesuunnittelija McLaren oli keksinyt uuden tyylin nähtyään yhtyeen alkuperäisen basistin Richard Hellin lyhyeksi kynityissä hiuksissaan ja hakaneuloilla kokoon kursituissa vaatteissaan.

JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat