Chic: C’Est Chic Vuonna 1978 ilmestyivät myös Kate Bushin The Kick Inside, Dire Straitsin debyyttialbumi ja Funkadelicin One Nation Under A Groove.

Diskomusiikin ryhtiliike

Disko-sanalla oli paha kaiku 1970-luvun lopun rockharrastajien mielessä. Poplistoille nousseet sokeroidut ja laimeat diskohitit olivat saaneet monet jo unohtamaan, että diskon juuret olivat funkissa ja rhythm’n’bluesissa. Newyorkilainen Chic antoi diskolle taas lihakset ja ryhdin.
     Kitaristi Nile Rodgersin ja basisti Bernard Edwardsin 1970-luvun puolivälissä perustamasta Chicistä piti alun perin tulla rockyhtye, eivätkä perustajat myöhemminkään oikein suostuneet nimittämään musiikkiaan diskoksi. Kokoonpanoltaan Chic olikin kuin mikä tahansa rockbändi: ydinryhmään kuului Rodgersin ja Edwardsin lisäksi vain rumpali Tony Thompson. Silti se menestyi tanssilattialla heti ensialbuminsa hiteillä Dance Dance Dance (Yowsah Yowsah Yowsah) ja Everybody Dance.

Maineensa Chic loi kakkosalbumillaan C’Est Chic. Se oli elegantilla tavalla niukkaa ja kurinalaista funkia. Thompsonin rummut takoivat tasaista neljäsosadiskokomppia, ja Edwardsin ketterä basso loi minimaaliseen sykkeeseen oikeaa groovea. Rodgers nakutti kitarallaan päälle jazzhenkisillä kolmi- ja nelisoinnuilla tiukasti nykivää komppia. Kompin niukkuuden vastapainona soivat Luci Martinin ja Alfa Andersonin vahvat souläänet. Kolmantena vokalistina toimi myöhemmin soolouralla menestynyt Luther Vandross. Höysteenä oli pianoa ja sähköpianoa, ja viimeisen silauksen toivat terävät jousikuviot.
     C’est Chicin ja koko Chicin uran tunnetuin kappale on vajaat viisi ja puoli minuuttia kestävä Le Freak, joka on diskomusiikin klassikoita. Edwardsin bassokuvio ja sitä myötäilevä kahden tahdin mittainen kitarariffi toimivat kappaleen kantavana voimana, ja pitkän c-osan hitaasti nousevaa jousistemmaa on imitoitu myöhemmin lukemattomissa disko- ja house-kappaleissa. Lainatuin Chic-kappale on kuitenkin vuonna 1979 julkaistu Good Times, jonka bassokuvio kuullaan myös Sugarhill Gangin Rapper’s Delightilla, joka oli maailman ensimmäinen kansainväliseksi pophitiksi noussut rap-kappale.

Chicin lisäksi Edwards ja Rodgers antoivat tavaramerkkimäisen sointinsa Sister Sledge -lauluyhtyeelle. Kaksikko kierrätti hyvää reseptiään myös Diana Rossin albumilla (1980). Upside Down -hitistä tunnettu levy antoi Rossin uralle kaivattua potkua.
     1980-luvun alkuvuosina Edwards ja Rodgers jatkoivat tuottajina. Rodgersin hittituotantoja olivat muiden muassa David Bowien Let’s Dance ja Madonnan Like A Virgin. Chicin maine jäi elämään, ja yhtye kokoontui uudelleen 1990-luvulla. Lopullisesti sen ura päättyi 1996, kun Edwards kuoli sydänkohtaukseen kesken Japanin-kiertueen.

ILKKA MATTILA / Helsingin Sanomat