Prince and the Revolution: Purple Rain Vuonna 1984 ilmestyivät myös Madonnan Like a Virgin, The Replacementsin Let It Be ja The Smithsin debyyttialbumi.

Nero ja hänen yhtyeensä

Princestä alettiin puhua ensi kertaa näillä leveysasteilla joskus vuonna 1980 hänen kolmannen albuminsa aikaan.
     Dirty Mind -albumin tiukasti pakattu funk oli raskasta ja väkevää, ja melkein joka kappaleessa Princellä tuntui olevan asiaa seksistä ja sen mahtavuudesta. Yhden kappaleen nimikin oli Head, ja tietäähän sen mitä siinä tehdään.
     Vuonna 1983 ilmestyneen 1999-albumin nimikappaleesta ja Little Red Corvettesta tuli jo pophittejä, ja pikkuhiljaa Princen taiteilijaprofiili terävöityi. Kiimainen funk-kääpiö osasi kuvata kappaleissaan muitakin tunteita, ja hänen kertosäkeensä kuulostivat lyömättömiltä.
     Lopullisesti Princen nosti suurten popsäveltäjien joukkoon vuonna 1984 ilmestynyt Purple Rain. Se oli myös musiikkia samannimiseen elokuvaan, jossa Prince esitti pääosaa.

Massiivinen projekti oli selvä viesti siitä, että Prince uskoo itsekin olevansa varsin poikkeuksellinen artisti. Omaelämäkerrallinen elokuva ei tosin ollut kaksinen, ja se on vuosien mittaan päässyt jo unohtumaan, mutta Purple Rain -albumilla Prince saavutti 1980-luvun luomishuippunsa. Joidenkin mielestä hän ei ole yltänyt koskaan sen jälkeen samaan.
     Purple Rain on nerokas yhdistelmä raakaa funkia, Jimi Hendrixiltä perittyä rockia, psykedeelistä poppia ja vanhaa rhythm’n’bluesia. Avausraita Let’s Go Crazy ja I Would Die 4 U ovat tanssittavia pophittejä, Daring Nikkissä Prince vie edellisten levyjensä pornomanian äärimmilleen ja levyn klassinen nimikappale on suoraa jatketta Hendrixille – muutenkin kuin nimeltään. Sen pitkässä kitarasoolossa paljastui viimeistään maailmalle, että monia instrumentteja hallitseva Prince on parhaimmillaan kitaristina.

Vaikka Prince on ollut uransa alusta asti itsevaltainen artisti, niin Purple Rainilla soittanut The Revolution -yhtye vaikutti myös vahvasti hänen musiikkiinsa. Erityisesti yhtyeen kosketinsoittaja Lisa Coleman ja kitaristi Wendy Melvoin toivat Princen kappaleisiin psykedeelistä usvaa, mutta myös jazzin harmonioita.
     Revolution jatkoi Princen taustalla vuoden 1986 Parade-albumille asti. Coleman ja Melvoin perustivat 1980-luvun lopulla oman Wendy & Lisa -duon ja ovat viime vuosina levyttäneet muun muassa Neil Finnin kanssa.
     Princen kulta-aikaa kesti vielä vuoden 1992 The Love Symbol -albumiin asti. Sen jälkeen hänen uransa jumiutui sopimusriitoihin ja ulkopuolisten silmin hämmentävältä näyttävään nimenmuutossarjaan – symbolilla nimensä korvannutta laulajaa kutsuttiin julkisuudessa nimellä ”the artist formerly known as Prince”.
     Tänä keväänä julkaistu Musicology-albumi oli taas pirteintä Princeä vuosikausiin.

ILKKA MATTILA / Helsingin Sanomat