Nirvana: Nevermind Vuonna 1991 ilmestyivät myös Massive Attackin Blue Lines, Metallican "musta albumi" ja U2:n Achtung Baby.

Valtavirta syö vaihtoehtoisen

Yhden käsityksen mukaan punkrock sai alkunsa Pohjois-Amerikassa jo 1960-luvulla, mutta läpimurtonsa se teki samaisella mantereella vasta 1991. Molemmilla kerroilla katse kääntyy Yhdysvaltain luoteiskulmaan Washingtonin osavaltioon: ensin asialla oli The Sonics ja myöhemmin Nirvana. Ajatusta on venytetty jopa niin pitkälle, että Nirvanan hitti Smells Like Teen Spirit olisi suoraa sukua autotallirockin perusteokselle Louie Louielle. Se on ehkä liioittelua, vaikka yhtymäkohdat on helppo osoittaa.
     Suoremmin Nirvana oli velkaa koko 1980-luvun kypsyneelle, punkin jälkeiselle vaihtoehtorockille. Sitä ei soitettu Music Televisionissa tai juhlittu listoilla, mutta se kukoisti kaikkialla Yhdysvalloissa: niin New Yorkissa (Sonic Youth), Bostonissa (Pixies), Minneapolisissa (Hüsker Dü ja Replacements), Georgiassa (R.E.M.), Teksasissa (Butthole Surfers) kuin vaikka Kaliforniassa (Black Flag). Uuden vuosikymmenen kynnyksellä kaikki näytti keskittyvän Seattleen, jonka klubeilla määriteltiin uusi tyyli nimeltä grunge. Nirvana toi sen kaikkien huulille.

Syksyllä 1991 Nirvanan läpimurto oli yleinen ällistyksen aihe. Pian Nevermind-albumin ilmestymisen jälkeen yhtye oli kiinnitetty keikalle Helsingin Lepakkoon, mutta mitä lähemmäs konsertti tuli, sitä epätodennäköisemmältä sen toteutuminen alkoi vaikuttaa. Nevermind nousi hitaasti Amerikan listalla eikä lähtenyt laskuun ennen kuin oli saavuttanut kärkipaikan. Sanomattakin lienee selvää, että Amerikan ykkösbändiä ei koskaan nähty Lepakossa.
     Jälkeenpäin on tietysti helppo arvioida, että kaikki muutoksen merkit olivat ilmassa. Jopa musiikkikoneisto kaipasi tuoretta verta 1980-luvulla yliannostellun tanssipopin ja tukkahevin jälkeen.
     Nevermind oli juuri mitä kaivattiin. Se oli toisaalta aggressiivinen, erilainen ja kummallinen mutta yhtä lailla se oli melodinen, hiottu ja tuotettu. Nirvanan todella vaihtoehtoista soundia oli kuultu Sub Popin pari vuotta aiemmin julkaisemalla debyytillä Bleach. Kaiken lisäksi keulahahmo Kurt Cobainista oli vauhdilla - joskin vastentahtoisesti - tulossa kaikkien väärin ymmärrettyjen teinien puolestapuhuja.

Nirvana itse oli lopulta vähiten valmis miljoonamenestykseensä ja asemaansa kokonaisen uuden liikkeen keulakuvana. In Utero -levyllä yhtye suuntasi takaisin marginaaliin, mutta loppu tuli silti pian. Suosion ja huumeiden näännyttämä Cobain päätyi 27-vuotiaana kuolleiden rocktähtien surulliseen kerhoon vuonna 1994. Huonosti kävi myös grungella, jonka särmät hioutuivat muutamassa vuodessa. Siitä huolimatta Nirvana oli ehtinyt osoittaa, että huipulla on tilaa myös toisenlaiselle näkemykselle.

JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat