 |
|
Nirvana: Nevermind
Vuonna 1991 ilmestyivät myös Massive Attackin Blue Lines, Metallican
"musta albumi" ja U2:n Achtung Baby. |
Valtavirta syö vaihtoehtoisen
Yhden
käsityksen mukaan punkrock sai alkunsa Pohjois-Amerikassa jo 1960-luvulla,
mutta läpimurtonsa se teki samaisella mantereella vasta 1991. Molemmilla
kerroilla katse kääntyy Yhdysvaltain luoteiskulmaan Washingtonin
osavaltioon: ensin asialla oli The Sonics ja myöhemmin Nirvana. Ajatusta
on venytetty jopa niin pitkälle, että Nirvanan hitti Smells
Like Teen Spirit olisi suoraa sukua autotallirockin perusteokselle Louie
Louielle. Se on ehkä liioittelua, vaikka yhtymäkohdat on helppo
osoittaa.
Suoremmin Nirvana oli velkaa koko 1980-luvun
kypsyneelle, punkin jälkeiselle vaihtoehtorockille. Sitä ei soitettu
Music Televisionissa tai juhlittu listoilla, mutta se kukoisti kaikkialla
Yhdysvalloissa: niin New Yorkissa (Sonic Youth), Bostonissa (Pixies), Minneapolisissa
(Hüsker Dü ja Replacements), Georgiassa (R.E.M.), Teksasissa (Butthole
Surfers) kuin vaikka Kaliforniassa (Black Flag). Uuden vuosikymmenen kynnyksellä
kaikki näytti keskittyvän Seattleen, jonka klubeilla määriteltiin
uusi tyyli nimeltä grunge. Nirvana toi sen kaikkien huulille.
Syksyllä 1991 Nirvanan läpimurto oli yleinen ällistyksen
aihe. Pian Nevermind-albumin ilmestymisen jälkeen yhtye oli kiinnitetty
keikalle Helsingin Lepakkoon, mutta mitä lähemmäs konsertti
tuli, sitä epätodennäköisemmältä sen toteutuminen
alkoi vaikuttaa. Nevermind nousi hitaasti Amerikan listalla eikä
lähtenyt laskuun ennen kuin oli saavuttanut kärkipaikan. Sanomattakin
lienee selvää, että Amerikan ykkösbändiä ei
koskaan nähty Lepakossa.
Jälkeenpäin on tietysti helppo arvioida,
että kaikki muutoksen merkit olivat ilmassa. Jopa musiikkikoneisto kaipasi
tuoretta verta 1980-luvulla yliannostellun tanssipopin ja tukkahevin jälkeen.
Nevermind oli juuri mitä kaivattiin.
Se oli toisaalta aggressiivinen, erilainen ja kummallinen mutta yhtä
lailla se oli melodinen, hiottu ja tuotettu. Nirvanan todella vaihtoehtoista
soundia oli kuultu Sub Popin pari vuotta aiemmin julkaisemalla debyytillä
Bleach. Kaiken lisäksi keulahahmo Kurt Cobainista oli vauhdilla - joskin
vastentahtoisesti - tulossa kaikkien väärin ymmärrettyjen teinien
puolestapuhuja.
Nirvana itse oli lopulta vähiten valmis miljoonamenestykseensä
ja asemaansa kokonaisen uuden liikkeen keulakuvana. In Utero -levyllä
yhtye suuntasi takaisin marginaaliin, mutta loppu tuli silti pian. Suosion
ja huumeiden näännyttämä Cobain päätyi 27-vuotiaana
kuolleiden rocktähtien surulliseen kerhoon vuonna 1994. Huonosti kävi
myös grungella, jonka särmät hioutuivat muutamassa vuodessa.
Siitä huolimatta Nirvana oli ehtinyt osoittaa, että huipulla on
tilaa myös toisenlaiselle näkemykselle.
JARKKO JOKELAINEN / Helsingin Sanomat