Rage Against The Machine: Rage Against The Machine Vuonna 1992 ilmestyivät myös Dr Dren The Chronic, Kyussin Blues for the Red Sun ja Ministryn Psalm 69.

Totuus ei pala tulessakaan

Levynkansi kertoo kaiken. Mustavalkoinen kuva - tulimyrsky ja sen sydämessä tyynen näköinen aasialainen munkki. Hän palaa. Vieressä on tyhjä bensiinikanisteri. Vietnamilaismunkki Thich Quang Duc on sytyttänyt itsensä tuleen, protestina maansa hallintoa vastaan 1963. Zen-opettaja Philip Kapleau sanoi, ettei teossa ollut kyse itsemurhasta. Se oli todiste siitä, että ajettu asia on äärimmäisen tärkeä.
     Sama roihuava varmuus oikeassa olemisesta palaa yhdysvaltalaisen Rage Against The Machinen esikoislevyllä. Valtavirran rockissa ei ollut vuosikausiin - ehkä koskaan - kuultu samanlaista poliittista periksiantamattomuutta. Vasemmistoradikaali yhtye ei peitellyt tavoitettaan herättää poliittista tietoisuutta ja rohkaista toimintaan. Laulaja Zack de la Rochan tausta oli straightedge-hardcore-musiikissa, johon kuuluu raitis elämäntapa ja poliittinen aktivismi.

Mustasta rapista de la Rocha löysi lopulta väkivaltaisen suorapuheisen, mutta älykkään julistuksen äänen. Sillä äänellä hän huutaa teräviä kiteytyksiä ihmisoikeuksien rikkomuksista ja vapauden riistosta. Älyn takana on tinkimätön asenne, jonka hän tiivistää Bombtrack-kappaleessa: "Fuck you, I won't do what you told me." Suomeksi: "Haistakaa vittu, en tee mitä käskette."
     Muu yhtye takoi järjettömän intensiivistä punkin, metallin, hardcoren ja funkin yhdistelmää, joka sai Red Hot Chili Peppersin kuulostamaan kivalta bilemusalta. Rumpali Brad Wilk ja basisti Timmy Commerford hakkasivat partaveitsentarkkaa rytmiä. Kitaristi Tom Morello loihti muutamalla pienellä efektipolkimella kitaransa vinkumaan, piippaamaan, ulvomaan ja laulamaan. Äänet olivat niin ennenkuulumattomia, että levyvihkoon painettiin isoilla kirjaimilla, ettei sampleja, koskettimia tai syntetisaattoreita käytetty.
     Väkevän esikoislevyn vaikutus kuuluu kaikessa sen jälkeen tehdyssä metallin ja rapin fuusiossa. Avauksena se oli niin vahva, ettei yhtye itsekään pystynyt enää sen tasoa toistamaan.

Rage Against The Machinen noustua nopeasti maailmansuosioon yhtye teki aktiivisesti ihmisoikeustyötä ja poliittista toimintaa. De la Rocha oli puhumassa YK:n ihmisoikeuskomissiolle mielipidevanki Mumia Abu-Jamalista ja tuki Meksikon Zapatista-liikettä.
     Lopulta De la Rocha kuitenkin pettyi yhtyeen aikaansaaman poliittisen muutoksen vähyyteen. Hän teki samansuuntaisen ratkaisun kuin esikoislevyn kannen vietnamilainen munkki ja jätti yhtyeen vuonna 2000. Miljoonia levyjä myynyt yhtye ei enää ollut vakavasti otettava ääni poliittisessa radikalismissa. Oli parempi lopettaa. Yhtye hajosi pian de la Rochan lähdön jälkeen.

JUSSI AHLROTH / Helsingin Sanomat