Radiohead: OK Computer Vuonna 1997 ilmestyivät myös Erykah Badun Baduism, Chemical Brothersin Dig Your Own Hole ja Daft Punkin Homework.

"Kaikkien aikojen levy" kestää aikaa

Vainoharhaa ja informaatioähkyä. Sanoitusten fragmentteja ja majesteettisia melodioita. Vieraantuneisuutta ja vinksahtaneita vitsejä.
     Radioheadin OK Computer osoitti 1997, että listoille voi nousta hyvin kunnianhimoisellakin rockmusiikilla. Levy hurmioitti myös kriitikot ja innosti jopa Esa-Pekka Salosen kaltaisia klassisen musiikin ystäviä, jotka olivat lopettaneet rockin kuuntelun pääosin 1970-luvulla.
     Salosen ja Radioheadin yhteistyötä onkin suunniteltu pitkään, ja BBC on nyttemmin palkannut kitaristi Jonny Greenwoodin tekemään musiikkia sinfoniaorkesterille. Radioheadin voima on musiikin genrerajoja rikkovaa.

Rockia tämä silti vielä on, vaikka kitarat soivat moni-ilmeisesti ja äänimaalailut ovat kunnianhimoisia. Radiohead irrotti itsensä rockjuuristaan totaalisemmin seuraavilla studiolevyillään. Hail to the Thief -levyllä ahdistuksen fragmentit ovat jo niin irrallisia, että ne kääntyvät kokonaisuutta vastaan.
     Mutta OK Computerilla Thom Yorke ei ruikuta turhia, vaan kaunis on kaunista ja vainoharhainen riehunta jäntevää.
     On helppo uskoa, että Yorke teki sanoitukset univelkaisena, hermonpäät tulessa. Levystä saa eniten irti, jos sitä kuuntelee väsyneenä tai stressattuna.

Sanoitusten katkelmista etsii helposti kokonaisuutta, ja jokainen löytää omansa.
     Laulaja kaipaa lepoa sisäisiltä ääniltään ja uhittelee tuhovoimallaan (Paranoid Android, Karma Police). Hän kuvittelee itsensä yli-ihmiseksi selviydyttyään onnettomuuksista (Airbag, Lucky). Hän haluaa ahdistelijoidensa tukehtuvan (Exit Music). Hän luettelee käsityksiä hyvästä elämästä (Fitter, Happier), mutta luetteloon eksyy julmuuksia.
     Pakoa suunnitellaan monessakin laulussa. Milloin avaruusalukseen (Subterrenean Homesick Alien), milloin puutarhan ympäröimään taloon, jossa häkämyrkytys voisi tuoda rauhan (No Surprises). Mutta oman mielen kierroksia ei tässä maailmassa saa enää alas: levyn viimeiset sanat ovat slow down, idiot, slow down.

OK Computer voitti kasapäin äänestyksiä ja palkintoja. Grammy noudettiin 1998, ja vuonna 2000 levy valittiin Q-lehden äänestyksessä "kaikkien aikojen parhaaksi".
     Nyt ollaan kohtuullisempia. Tämän kuun Q-lehti nostaa OK Computerin brittialbumien neljänneksi, kun voiton vie Oasiksen röyhkeä Definitely Maybe. Observer Music Monthlyn vastaavalla listalla OK Computer on vasta sijalla 24. Voiton vie Stone Roses.
     OK Computer pärjännee vastaavissa äänestyksissä vielä vuosikymmeniä. Levyn kekseliäitä äänimaisemia ja melankolista valitusta ovat sittemmin hyödyntäneet monet, mutta harva on yltänyt Yorken purevaan monitasoisuuteen.

VESA SIRÉN / Helsingin Sanomat