Massive Attack: Mezzanine Vuonna 1998 ilmestyivät myös Airin Moon Safari, Fatboy Slimin You've Come a Long Way, Baby ja Lauryn Hillin The Miseducation of Lauryn Hill.

Avaraa ja aggressiivista

Alussa oli basso ja jokainen kuuli, että basso oli syvä - hyvin syvä, kuten dub-vaikutteisessa tanssimusiikissa kuuluu ollakin. Mutta kun jykevä rumpukomppi ja aggressiivinen sähkökitara räjähtivät soimaan, jokainen ymmärsi, että tässä oli nyt kyse jostain uudesta.
     Mezzanine-levyllä Massive Attack oli tullut kauas esikoisensa Blue Linesin elektronisesta soul-fuusiosta. Mezzanine oli matka halki synkän ja painostavan maailman, jonka kauniit hetket erottuivat sitäkin puhtaampina.

Massive Attack uudisti koko brittiläisen tanssimusiikin jo 1991 ilmestyneellä Blue Linesilla ja loi samalla uuden tyylin, joka ensin ristittiin tekijöiden kotikaupungin mukaan Bristol-soundiksi. Myöhemmin maailma oppi tuntemaan sen triphopina. Kyse oli soulin pohjalta lähteneestä, elokuvamaisia tunnelmia luovasta maisemallisesta musiikista, jossa kuului vaikutteita dubreggaesta, hiphopista, jazzista, funkista, aikansa elektronisesta musiikista ja rockista.
     Yhtye syntyi 1987 Wild Bunch -musiikkikollektiivin pohjalta, ja 1990-luvun lopulle asti sen muodostivat kolmikko Robert "3D" Del Naja, Grant "Daddy G" Marshall ja Andrew "Mushroom" Vowles. Wild Bunchista aloittivat uransa myös Tricky ja tuottaja Nellee Hopper.
     Mezzaninella yhtye hioi soundinsa täydellisyyteen hyvin erilaisin keinoin kuin Portisheadin kaltaiset triphop-ryhmät. Kun sähkökitara oli päästetty irti, yhtye kuulosti lopulta nimeltään. Mezzaninen rinnalla Blue Lines ja myös sen seuraaja Protection tuntuvat taitavilta sekoituksilta erilaisia vaikutteita, soittimia ja laulajia. Mezzaninen kappaleet ovat sen sijaan vaikuttavan yhtenäisiä, massiivisia äänihyökkäyksiä, joissa elävien soittimien, koneiden ja laulun rajat liukenevat. Levyn tuotanto hipoo täydellisyyttä ja kuusi vuotta ilmestymisensä jälkeen se kuulostaa edelleen ajankohtaiselta.
     Mezzaninella soulista oli jäljellä vain sen ilmavuus ja musiikissa tuntuva valtava avara tila. Synkkyydessään, raakuudessaan ja mahtipontisuudessaan se taas kosketteli jo metallimusiikin rajoja.

Juuri avaruuden ja aggressiivisuuden yhdistelmä luo Mezzaninen ainutlaatuisen hypnoottisen tunnelman. Tuntuu kuin musiikki pidättelisi koko ajan takanaan uhkaavaa hyökyaaltoa jotain mustaa ja vaarallista. Yhtyeen huikeasta tyylitajusta todistaa, että hienovarainen tasapaino säilyy läpi levyn, eikä lataus hetkeksikään pääse kuohumaan ylitse.
     Cocteau Twinsin Liz Fraserin laulama Teardrop-single teki Massive Attackista lopullisesti maailmantähtiä. Mezzanine-levyn saavutuksilla oli kuitenkin hintansa. Levynteon aiheuttamien erimielisyyksien myötä ydinryhmä hajaantui ja 2003 ilmestyneen 100th Window -levyn Robert Del Naja teki käytännössä yksin.

JUSSI AHLROTH / Helsingin Sanomat