HS Sunnuntai 1.5.2005
"Sibeliuksen musiikista on tullut rasismin ja nationalismin temmellyskenttä"
Nationalismista ei ole ollut Sibeliuksen maineelle kuin haittaa, kirjoittaa Lahden Sibeliustalon toimitusjohtaja Antti Vihinen. Saksan uusnatsitkin soittivat Finlandiaa.
JÄLKIPELI
Sibeliuksen musiikki on kansallisen ylpeyden aihe
 Tohtori Antti Vihisen kirjoitus Sibeliuksen musiikista ja sen merkityksestä (HS 1. 5.) on niin omituinen sekoitus tietämättömyyttä, pahansuovuutta ja perustelemattomia väitteitä, että se kaipaa muutaman kommentin.
Vihisen pitäisi tietää, että kansallisuusaatteen synnyttyä 1800-luvun alussa kaikkialla Euroopassa, myös sen vanhoissa maissa, musiikista tuli valtava kansallinen voimavara, jota hyödynnettiin niin patrioottisesti kuin sovinistisesti ja imperialistisestikin. Suomen itsenäistyminen osin Sibeliuksen voimin on kaikille osapuolille kunniakas tapahtumasarja, eikä Sibeliuksen osuus kansallisen ykseytemme säilymisessä 1900-luvulla liene irvailun aihe. Saksalaiset ja muut kansat ovat olleet monta vertaa kansallismielisempiä suurten säveltäjiensä hyväksikäytössä.
Miksi suomalaiset eivät saisi olla ylpeitä Sibeliuksesta ja viedä Sibeliusta maailmalle – kaikki kansakunnat vaalivat suurmiestensä perintöä, monesti meitä kadehdittavasti paremmin. Pitäisikö orkestereidemme lopettaa Sibeliuksen esittäminen kiertueillaan ja soittaa itsenäisyyspäivänä saksalaista tai ranskalaista musiikkia? Ei taatusti, eivätkä niin tee muutkaan.
Miten niin suomalaiset ja suomalaiskapellimestarit olisivat yrittäneet omia Sibeliuksen? Kyllä hänen musiikkinsa universaaliutta on korostettu meillä aina. Sibeliuksen orkesteriteosten Suomessakin arvostettuja maestroja löytyy kaikkialta maailmasta.
Veijo Murtomäki on esittänyt (HS 9. 9. 1992), että Sibeliuksen johtaminen on lottovoiton sijaan kapellimestariemme ongelmallinen kummilahja. Vihisen käsitys suomalaiskapellimestarien hanakkuudesta tehdä Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytyksiä on väärä. Aloite on yleensä tullut muulta taholta.
Syyt Sibeliuksen soittamiseen natsi-Saksassa olivat moninaiset, ja niitä on selvitelty ansiokkaassa saksalaisväitöskirjassa (Ruth-Maria Gleissner, 2002), mutta on älytöntä syyllistää Sibeliusta kaasukammioiden täyttymisestä. Sibelius suuntautui totta kai, kuten koko sivistyneistömme, vanhaan kulttuurimaahan päin. Olisiko hänen pitänyt veljeillä bolševikkien kanssa? Jos uusnatsit marssivat Sibeliuksen tahdissa, kyse on jälleen yrityksestä käyttää säveltäjää hyväksi, muttei sitä Sibeliuksen viaksi voi lukea.
Sibelius ei hyväksynyt juutalaisvastaisuutta, kuten päiväkirjamerkinnästä 6. 9. 1943 käy ilmi. Eikä hän ollut natsimyönteinen: "Traaginen kohtalo on isänmaallani. Meidän on tukeuduttava raakuuteen ja epäkulttuuriin – muuten olemme tuhon omat." (Sibeliuksen päiväkirja 30. 9. 1943).
Veijo Murtomäki
musiikinhistorian professori
Sibelius-Akatemia
musiikkikriitikko, HS
Ilkka Oramo
musiikinteorian professori
Sibelius-Akatemia
Erik T. Tawaststjerna
pianomusiikin professori
Sibelius-Akatemia
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
