HS Sunnuntai 3.4.2005
"Valtio vähät välittää taidenväärennöksistä"
Salon käräjäoikeudessa syytettiin tällä viikolla törkeästä petoksesta kolmea miestä, jotka ovat myyneet yli miljoonan euron arvosta väärennettyjä taideteoksia ja antiikkia. Seitsemän vuotta sitten joukko taidekauppiaita jäi kiinni yli viidenkymmenen väärennetyn Aimo Kanervan akvarellin myymisestä. Salon käräjäoikeudessa käsiteltävällä tapauksella on yhteyksiä Kanervan väärennösten kauppoihin.
Vaikka Kanervan teokset pystyttiin osoittamaan kiistatta väärennöksiksi, oikeusprosessi jatkuu yhä. Koska taiteilija on kuollut, teosten oikeudenomistajina ovat taiteilijan leski ja tytär. Kumpikaan ei ole saanut mitään korvauksia väärennettyjen teosten kauppiailta.
Väärennösten leviäminen on suuri ongelma teollisuudessa. Esimerkiksi Pariisin väärennösmuseossa on taiteen sijasta esillä pääasiassa teollisuustuotteita: hammasharjoja, kännyköitä, cd-levyjä ja jopa lääkkeitä.
Helmikuussa ilmestyneen Business Week -lehden mukaan maailmassa myytiin yli 500 miljoonan dollarin (390 miljoonan euron) arvosta väärennettyjä tuotteita. Yhdysvaltojen tullin takavarikoimien väärennösten määrä nousi viime vuonna edellisvuodesta lähes puolella. Niitä valmistetaan etupäässä Aasiassa, Kiinassa ja Venäjällä. Lehden mukaan Ranskan tulli takavarikoi viime vuonna 11 000 Nokian kännyköiden väärennettyä paristoa, kuoria ja muita osia.
Takavarikoidut piraattituotteet yleensä tuhotaan. Väärennetyn taiteen kohdalla Suomen valtio toimii usein toisin. Kiistatta väärennöksiksi todettuja teoksia on joskus tuhottu, mutta usein valtio antaa vahingon kiertää ja myy teokset eniten tarjoaville.
Viime syksynä Helsingin ulosottovirasto myi hämeenlinnalaisen taiteenkeräilijän kokoelman pakkohuutokaupassa. Teosten aitous oli tutkittu pintapuolisesti. Osan niistä epäiltiin olevan vääriä. Ulosottovirasto ilmoitti epäilyttävistä teoksista suullisesti, mutta tauluihin niistä ei tehty merkintöjä. Samalla virasto antoi ymmärtää loppujen teosten olevan aitoja, mutta virallisesti se ei ota niistä vastuuta.
Kuukautta myöhemmin Helsingin ulosottovirasto myi noin sata teosta Erkki Minkkisen henkilökohtaisesta taidekokoelmasta pakkohuutokaupassa tarkistamatta lainkaan niiden aitoutta. Elokuussa kuollut Minkkinen oli kesän kohutun Salvador Dalin satavuotisnäyttelyn pääjärjestäjä. Poliisi takavarikoi näyttelystä yli 500 teosta, joiden osalta tutkinta on edelleen kesken. Alkuvuodesta ulosottovirasto myi jälleen Minkkisen henkilökohtaisesta kokoelmasta noin sata teosta.
Poliisin ja oikeusministeriön alaisen ulosottoviraston johtajat puolustelevat toimiaan vedoten resursseihin. Taiteen aitouden tutkiminen vie paljon aikaa ja se on kallista, koska Valtion taidemuseo laskuttaa työstä. Velkojien edun mukaista on myydä taideteokset nopeasti pois.
Väite paljastaa, kuinka lyhytnäköisesti ja ahneesti valtio toimii. Se haluaa kaikki rahat tässä ja nyt. Nykyinen käytäntö tulee aikaa myötä paljon kalliimmaksi, koska jo kerran väärennöksiksi todistetut teokset päätyvät yhä uudelleen tutkijoiden käsiin.
Taiderikolliset myyvät väärennösten lisäksi yleensä myös aitoja teoksia. Jos ulosottovirasto myy väärää taidetta aidon hinnalla, ostaja kärsii teosten todellisen arvon paljastuessa. Jos aitoa taidetta myydään väärän hinnalla, kärsijä on velallinen, koska hän ei pysty suoriutumaan veloistaan myymällä taidetta, jonka hän on saattanut hankkia pahan päivän varalle.
Hämeenlinnalaisen yrittäjän taidekokoelmasta kertyi kassaan yli satatuhatta euroa, koska ostajat uskoivat suurimman osan myydyistä tauluista olevan aitoja. Paikalla olleet taidekauppiaat tosin epäilivät, että ainakin yksi aitona myyty maalaus on väärennös. Kohutun Dali-näyttelyn järjestäjän Erkki Minkkisen henkilökohtainen taidekokoelma myytiin sen sijaan pilkkahinnalla, galleristin menetetyn maineen takia, vaikka kokoelmassa oli arvostettujen taiteilijoiden teoksia.
Nykyinen tilanne on sietämätön. Rehelliset taidekauppiaat maksavat myymistään teoksista jälleenmyyntikorvauksia, arvonlisäveroa ja ottavat vastuun taideteoksista. Ulosottovirasto ei sen sijaan maksa veroa, ei korvauksia eikä ota vastuuta myymistään esineistä.
Jos virasto olisi yhtä leväperäinen kaikkein muiden ulosotettujen esineiden suhteen kuin se on taiteen suhteen, väärennetyt setelit ja piraattituotteet pitäisi myös myydä pakkohuutokaupoissa.
Taiderikollisuuteen liittyy valtava määrä piilorikollisuutta. Vaikka asia on ollut jo pitkään suomalaisten viranomaisten tiedossa, asialle ei ole tehty mitään vuosikausien vatvomisesta huolimatta.
Koko taiderikollisuuden ja väärennösten ongelma muuttuisi ratkaisevasti pienemmäksi, jos keskusrikospoliisi perustaisi taiderikollisuuteen ja väärennöksiin keskittyneen rikosyksikön ja ulosottovirasto ottaisi vastuun myymistään taideteoksista tai antaisi taidemyynnin ammattilaisten käsiin. Vähintään väärennökset tulisi selkeästi merkitä itse tauluihin, kuten laki sanoo. Ulosottovirasto ei sitä tee.
Nyt taideväärennöstapaukset tutkitaan poliisissa eri puolilla maata paikallistasolla, eivätkä tutkijoiden ammattitaito ja resurssit riitä. Kaiken lisäksi ongelmien jäljittäminen vaatii tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, mistä suomalaiset viranomaiset ovat jääneet täysin paitsioon.
Suomessa toimii "likainen tusina" rikollisia taidekauppiaita, jotka kiertelevät ympäri maata jäämättä kiinni, koska keskitettyä tutkintaa ei ole. Salon käräjillä esiteltyjen Helene Schjerfbeckin väärennösten tekijän kädenjälki on jo niin tuttu aiemmin paljastuneista väärennöstapauksista, että on oikeastaan ihme, ettei niiden tekijä ole vielä jäänyt kiinni.
Poliitikot ja johtavat virkamiehet suhtautuvat välinpitämättömästi taiteeseen, koska sen taloudellista arvoa pidetään vähäisenä. Kaikki taiteeseen liittyvät epäkohdat voi yleensä kuitata toteamalla, että "se on vain taidetta". Miksei kukaan koskaan totea, että "sehän on vain rahaa"?
Todellisuudessa taiderikollisuuden taiteilijoille aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat valtavat. Esimerkiksi Aimo Kanervan väärennettyjen vesiväritöiden myyntitulot vastasivat vähintään kuukausipalkkaisen kuvaamataidonopettajan kahden vuoden palkkaa. Jos taiteilija olisi ollut yhä elossa, tämä olisi tuhonnut hänen uransa.
Salon käräjillä selvitettävinä olevien taideväärennöskauppojen takia kymmenen henkeä työllistävä yritys ajautui konkurssiin. Sen seurauksena yrittäjä masentui, joutui sairaslomalle ja sai lopulta itse syytteen kirjanpitorikoksista.
Helsingin poliisin Dali-näyttelystä takavarikoimien väärennöksiksi epäiltyjen yli viidensadan grafiikanteoksen myyntihinnat vaihtelivat 2 000:n ja 5 000:n euron välillä. Niiden myyntiarvo oli siis yli miljoona euroa. Sen lisäksi järjestäjät olivat onnistuneet saamaan näyttelyn yhdeksi sponsoriksi Finnairin. Entä jos ne todetaan kaikki väärennöksiksi? Mitä tapahtuu sitten? Siitä huolimatta poliisijohto on suhtautunut koko ajan välinpitämättömästi asiaan liittyviin tutkimuksiin.
Muutamia viikkoja sitten lehdissä oli pieni uutinen kahdesta latvialaisesta, jotka saivat kahden ja puolen vuoden vankilatuomiot 250 väärennetyn viidensadan euron setelin levittämisestä viime syksynä.
Jos setelien väärentäjiin olisi suhtauduttu kuten taiderikollisiin, latvialaisilla olisi nyt valuutanvaihtokioski keskellä Helsinkiä ja heitä pyydettäisiin aamutelevision keskusteluohjelmiin kertomaan kansainvälisestä sijoitustoiminnasta.
Risto Rumpunen
 |
|
 Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
