HS Sunnuntai 13.3.2005
"Palkkauudistus tekee yliopistosta levyraadin"
Helsingin yliopiston palkkauudistus pakottaa laitosten esimiehet jakamaan alaisilleen arvosanoja kuin levyraadissa, kirjoittaa professori Martti Koskenniemi. Vääpelihengessä tehty uudistus jättää esimiehellä kaksi vaihtoehtoa: aktiivinen tai passiivinen vastarinta.
JÄLKIPELI
UPJ on tylsä, turha ja valheellinen
 Jos yliopistoille ehdotettu uusi palkkajärjestelmä olisi levyraati, kuten professori Martti Koskenniemi esittää, se etenisi seuraavasti: ensin raadin jäsen ei kuuntele arvioitavaa kappaletta, vaan tutustuu siitä kertovaan suulliseen, noin kahden sekunnin pituiseen tiivistelmään. Sen jälkeen hän antaa kappaleelle pisteet, kertomatta näistä yleisölle tai muiden kappaleiden esittäjille. Perusteluiksi hän ei voi käyttää aitoa mielipidettään, vaan ennalta annettuja käskyjä siitä, montako pisteitä tämän pituinen kappale voi saada.
Aivan - tällainen ohjelma ei juuri houkuttelisi katsojia.
Paitsi tylsä, UPJ on myös turha ja valheellinen. Mihinkään toiminnan tehostamiseen ja kannustamiseen se ei voi johtaa, koska se ei kohdistu todelliseen toimintaan.
UPJ on turha, koska yliopistolaisia mitataan, tilastoidaan ja arvioidaan jo nyt. Tutkijan tai opettajan virka edellyttää ansioluetteloiden ja tuotannon tarkistusta, useimmiten riippumattomien asiantuntijoiden toimesta. Virkaan astuttuaan haltijan tehtävä on jatkuvasti päivittää tieteellisiä julkaisuja, tutkimushankkeita, asiantuntijatehtäviä ja muita yhteiskunnallisia tehtäviä tilastoivat tietokannat, joihin kirjataan kaikki, pienintäkin ulkomaanvierailua ja radiohaastattelua myöten. Jos ahkeria halutaan palkita, näistä saisi helposti erilaisia mittareita. Sen sijaan UPJ luo olemassa olevat vaatimukset ja tietokannat ohittavan arviointijärjestelmän, joka perustuu siihen, minkälaisen kuvan työntekijä itsestään antaa ja miten hänen ”esimiehensä” sen tulkitsee. Muita perusteluja ei ole, koska esimiehen on käytännössä mahdotonta tutustua alaistensa ”vuorovaikutustaitojen”, luentojen tai julkaisujen laatuun tai edes tarkistaa ilmoitettujen jatko-opiskelijoiden määrää.
UPJ on valheellinen, koska se luo keinotekoisia ”esimiehiä”. Esimerkiksi laitoksen esimies on laitoksen valitseman johtoryhmän valitsema henkilö. Hän ei voi eikä hänen tulisikaan seurata kaikkien laitoksen työntekijöiden toimintaa, mitä UPJ kuitenkin vaatii häntä arvioimaan. UPJ on valheellinen, koska ”esimiehet” saavat ylhäältä käskyjä siitä, minkälaisia pisteitä saa antaa. Lähtökohtaisesti kukaan ei esimerkiksi voi suoriutua enemmän kuin keskinkertaisesti, ja yliopistonlehtorilla ei voi olla yhtä paljon vastuuta kuin professorilla. Todellisuutta siis vääristellään tietoisesti jo alusta alkaen.
Järjestelmää on kritisoitu siksi, että se kaventaa tutkimuksen vapautta, tuhoaa yliopiston demokratiaa ja vääristää ihmiskuvaamme. Mutta olettakaamme, että yliopistot tavoittelevat nykyään vain yksilökeskeisyyttä, nopeita tuloksia ja mitattavia suorituksia. Tämänkään tavoitteen mukaan UPJ:stä ei nykyisessä muodossaan ole mitään hyötyä, mutta paljon haittaa.
Anna Rotkirch
Dosentti, yliopistonlehtori
Yhteiskuntapolitiikan laitos, Helsingin yliopisto
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
