VÄLIHUUTO
HS Sunnuntai 13.3.2005
Eläimillä ei ole oikeuksia
Oikeus ei ole juridinen oikeus, jos sitä ei mikään instanssi voi panna toimeen. Kissaa kantajana ei tietääkseni ole kuitenkaan näkynyt oikeuden tuomiokirjoissa, ei edes Saapasjalkakissaa.
Myös moraali on ihmisen luomus, se on ihmisen käyttäytymistapoihin kohdentuva käsitteellinen ja normatiivinen järjestelmä. Jotta voidaan perustellusti puhua eläimen "moraalisesta oikeudesta", on edellytettävä, että eläin voi myös esittää moraalisen vaatimuksen, käsitteellistää hyvän ja pahan, oikean ja väärän.
Minulle on usein palautunut mieleen Ludwig Wittgensteinin lause: Jos leijona osaisi puhua, emme ymmärtäisi sitä. Tuossa lauseessa on kaikki, mitä minun on tässä yhteydessä tarpeen sanoa eläimistä ja niiden moraalista.
Aulis Aarnio,
Oikeustieteen professori, emeritus
Epäitsekkyys erottaa ihmisen eläimistä
 Aulis Aarnio kirjoittaa eläinten oikeuksista, tai pikemminkin näkemyksestään, että eläimillä ei ole oikeuksia, Helsingin Sanomien sunnuntaidebattisivuilla 13.3. Hän lähtee liikkeelle siitä, että oikeuksia voi olla vain niillä elävillä olennoilla, joilla on myös juridinen vastuu teoistaan. Päätelmä tuntuu ensialkuun loogiselta: ihmisellä on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia, ja koska eläimellä taas ei ole velvollisuuksia, sillä ei voi olla oikeuksiakaan. Ihmisen älykkyys on ylivertainen eläimiin nähden, ja tuo mukanaan oikeuden alistaa eläimiä.
Todellisuudessa ihmisen ja eläinten suhde ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Jotkut eläimet ovat älyltään samalla tasolla kuin pikkulapset tai jopa kehitysvammaiset aikuiset, mutta silti ajatus lasten käyttämisestä apinoiden sijasta eläinkokeissa on pöyristyttävä.
Ihmisrodun nähdään olevan itsessään ylivertainen eläimiin nähden riippumatta lajin yksittäisen edustajan älyllisestä kapasiteetista. Mikä sitten tekee ihmisestä lajina "paremman" kuin muut elävät olennot?
Ihminen on onnistunut alistamaan eläimet ruuakseen ja palvelijoikseen, mutta samalla tavalla eläimet alistavat toisiaan, ja tilaisuuden tullen voivat myös hyökätä ihmisten kimppuun. Toisten lajien hyväksikäyttö ei siis ole mikään ihmiselle ainutlaatuinen ominaisuus. Monet eläimet ovat myös meitä taitavampia suojautumaan luonnonvoimilta, ja sopeutuvat paremmin elämään ääriolosuhteissa.
Ihmisellä on kuitenkin yksi ominaisuus, jota harvoin kohtaamme eläimillä. Ihminen on parhaimmillaan äärettömän myötätuntoinen ja epäitsekäs: äiti on valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa lasten edun nimissä, tai sotilas henkensä kansakunnan hyväksi.
Tämä epäitsekkyys on tärkein piirre, joka erottaa meidät eläimistä. Valitettavasti se tuntuu länsimaissa olevan jäämässä muiden arvojen jalkoihin: ihmistä pidetään menestyksekkäänä, jos hän onnistuu rikastumaan puristamalla ympärillään olevista ihmisistä - ja eläimistä - maksimaalisen hyödyn ja tuoton. Ihminen, joka kieltää toisten elävien olentojen oikeudet ja näkee ne keinoina täyttää vatsaansa tai lompakkoaan, on menettänyt ihmisyytensä ja muuttunut eläimeksi eläimien joukossa, joskin muita vähäkarvaisemmaksi.
Kaisa Leka
Sarjakuvapiirtäjä
Porvoolainen vihreä kaupunginvaltuutettu
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
