HS Verkkoliite - Sunnuntaidebatti

Martti Koskenniemen talvisotahenkinen kirjoitus yliopistojen uudesta palkkajärjestelmästä ampuu tarkasti, kovilla ja kohti. Päämaali palkkausuudistuksen takana syvällä bunkkerissa jää kuitenkin lähes koskemattomaksi. Palkkajärjestelmä on vain esimerkki siitä, miten bisneslogiikka siirtoasuttaa yliopistoja.
      Yliopistossa on pidetty kriittistä ajattelua työntekijän tärkeänä ominaisuutena. Tiede on antiikista asti rakentunut kritiikille ja epäilylle. Mikään ei osoita, että ne olisivat nyt tarpeettomia.
      Yliopiston tulee kyetä ylittämään välittömän hyödyllisyyden vaatimukset, joita talouselämä ja yhteiskunta sille jakavat. Kriittisyys sopii huonosti tehokkuuden valjaisiin, koska se ei lähtökohtaisesti tee sitä, mitä siltä pyydetään.
      Näyttää kuitenkin siltä, että yliopisto alkaa noudattaa yritysten ansaintalogiikkaa enemmän kuin kriittisen järjen ääntä. Yliopiston perushyve ei ole enää epäily vaan miellyttäminen.
      Yliopisto kumartaa yhteiskunnalle, talouselämälle, opetusministeriölle ja itselleen. Tärkeintä on turvata menestys tulos- ja palkkaneuvotteluissa.

Yliopistohallinnolla on paljon keinoja tukahduttaa epämiellyttävät äänet, jotka epäilevät tätä uusliberalismin rautalinjaa. Määräaikainen työsuhde voidaan jättää jatkamatta, rehtori voi soittaa myllypuhelun kännykkään tai jättää antamatta laitokselle jonkin peukalonsa alla olevan rahapotin. Uusi palkkausjärjestelmä on vain yksi vallankäytön keino lisää.
      Rahantulon maksimoinnin logiikka alkaa koskea yhtä paljon yksilöitä kuin laitoksiakin. Yliopistojen sisälle kasvaa pikkupomojen leegio. Valtaosa pitää tehtävää kiusallisena ja keskittyisi mieluummin johonkin mielekkäämpään, mutta osa löytänee sisäisen pikkuvääpelinsä ja nauttii vallantunteesta.

Hannu L. T. Heikkinen
dosentti, erikoistutkija
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO

Verkkoliite \| Nyt \| Oikotie \| Yksityisasiakkaat \| Yritysasiakkaat \| Sanoma Osakeyhtiö \| Apua

	SUNNUNTAIDEBATTI
	AREENA AJANKOHTAISELLE KESKUSTELULLE