HS Sunnuntai 15.5.2005
"Talouden luova tuho raivostuttaa ihmisiä"
Suomen talousmalli on muuttunut hallitsemattomasti aivan kuin mopo olisi karannut käsistä. Ihmiset eivät ole tajunneet, mitä on tapahtunut, arvioi ensi viikolla väittelevä yrityskonsultti Samuli Skurnik
JÄLKIPELI
Yksityistäminen etenee poliittisilla päätöksillä
 Dosentti, terveyslautakunnan jäsen (vihreä) Jari Haukka (HS 22.5.) puolustaa yksityistämistä yrityskonsultti Samuli Skurnikin (HS 15.5.) puheenvuoroon kirjoittamassaan jälkipelijutussa. Hän arvelee, että ”maksajille on loppujen lopuksi sama, minkä niminen organisaatio palvelut tuottaa”.
Näinhän ei ole. Kansalaiset ovat puolustaneet julkisia palveluja lukuisissa mielipidemittauksissa. Sen sijaan valtaosalle poliitikoista näyttää olevan yksityisten palvelujen lisääminen tärkeämpää kuin julkisten palvelujen kehittäminen. Tähän samaan veneeseen Haukka haluaa vetää kaikki poliitikot väittäessään, että kaikki poliitikot ovat käytännössä yksityisten palvelujen kannalla.
Haukan esittämät ongelmat ovat aitoja, mutta yksityistäminen merkitsisi syvenevää julkisten palvelujen alasajoa. Sosiaali- ja terveystoimi on aidosti kiinnostava yksityisten yritysten kannalta. Miksi miljardiluokan palvelujen tuottaminen varmalle maksajalle ei kiinnostaisi? Etenkin, kun kaikkein köyhimpien palvelut hoitaisi kunta tai kaupunki.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen voima on niiden kattavuudessa. Myös hyväosaiset - me työkykyiset ja työssä käyvät - olemme maksaneet veromme jopa ilomielin.
Lasten neuvola, päivähoito, koulutus, terveydenhuolto ja moni muu palvelu on hyödyttänyt myös laajaa keskiluokkaa ja hyvätuloisia. Tähän perustuu koko universaalin sosiaalipolitiikan idea. Suuria hyötyjiä ovat etenkin hyvin koulutetut.
Kilpailuttamisesta saatava hyöty on lyhyt. Palvelujen kustannusrakenne ei mahdollista todellista kilpailua muutoin kuin työsuhteiden ehdoista ja laadusta tinkimällä. Tässä ei tosin ole kunnillakaan puhtaat jauhot pussissa.
Kermankuorinta ja aggressiivinen markkinoiden valtaaminen ja siitä saatava lyhytaikainen hintahyöty on mahdollista. Mutta mitä tehdään hintojen karattua käsistä? Ratkaisuksi jää palvelujen - ja jopa lainsäädännön karsinta. Totta on, että nyt tiukkojen kuntabudjettien aikana supistetaan jo subjektiivisista ja lakisääteisistä palveluista.
Mielestäni tämä on tapahtunut täysin avoimesti poliittisilla päätöksillä, toisin kuin Haukka väittää. Viimeksi hallituksen linjaukset veronkevennyksistä veivät tätä linjaa eteenpäin. Esimerkiksi valtiosihteeri Raimo Sailas ilmoittanut heti kevennyspäätösten jälkeen, että kunnat joko karsivat palvelujaan tai nostavat veroäyriään.
Myös Skurnikin väitteet talouspoliittisen linjan muutoksesta ilman keskusteluja ovat vailla pohjaa. Esimerkiksi koko 90-luvun ajan käytiin talouspoliittista keskustelua, jossa tosin vaihtoehtoisten näkemysten esittäjät jäivät sivurooliin. Kyse on pikemminkin siitä, että keitä poliittiset päätöksentekijät kuuntelevat kuin siitä, ettei erilaisia talouspoliittisia näkemyksiä olisi esitetty.
Sirpa Puhakka
yhteiskuntatieteiden maisteri
kaupunginvaltuutettu (vas)
terveyslautakunnan jäsen
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
