HS Sunnuntai 17.4.2005
"Raha ei pelasta kehitysmaita"
Suomen kehitysapu halutaan nostaa 0,7 prosenttiin, vaikka pienemmistäkin rahoista iso osa on mennyt hukkaan, kirjoittaa kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen. Kehitysyhteistyön historia opettaa varomaan katteettomia lupauksia.
JÄLKIPELI
Kehitysapu vain yksi keino köyhyyden vähentämisessä
 On totta, kuten professori Koponen kirjoittaa, että kehitysyhteistyö on aika ajoin ollut tehotonta.
Rahoittajamaiden omat intressit ovat usein vähentäneet hankkeisiin pohjautuvan työn tuloksia. Rahoittajien suunnittelemat ja hallinnoimat hankkeet ovat kärsineet paikallistuntemuksen puutteesta ja tavoitteet ovat usein jääneet saavuttamatta. Rahoittajien poistuessa moni hanke on kuollut, koska niistä on puuttunut paikallinen omistajuus. Joskus paikallistalous, kulttuuri tai ympäristö ovat kärsineet kehityshankkeista.
Kehitysyhteistyön tekijöillä täytyy olla rehellisyyttä nähdä kehitysyhteistyön ongelmat.
Me emme voi myöskään sulkea silmiämme inhimilliseltä kärsimykseltä. Maailmassa kuolee vuosittain kuusi miljoonaa alle viisivuotiasta lasta aliravitsemukseen. Joka päivä yli 800 miljoonaa ihmistä käy nukkumaan nälkäisinä ja 24.000 kuolee nälkään.
Suomi sitoutui nostamaan kehitysavun YK:n suosittamaan 0,7 prosenttiin jo 1970-luvun alussa. Se, että tavoite on edelleen saavuttamatta, vaikka taloutemme on hallituksenkin mukaan vahvassa kasvussa, kertoo ennen kaikkea siitä, etteivät ihmisoikeudet ole suomalaisille päättäjille tärkeitä eikä maailmassa lisääntyvän turvattomuuden uskota koskettavan lintukotoamme.
Professori Koponen on oikeassa korostaessaan, että kestävät tulokset vaativat kehitysmaissa paljon muutakin kuin kehitysapua: rauhaa, köyhiä hyödyttävää talouskasvua ja politiikkaa, joka kunnioittaa kansalaisten oikeuksia.
Siksi kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen ei yksin riitä Suomen panokseksi globaalin eriarvoisuuden vähentämisessä. Lisäksi tarvitaan määrätietoista työtä politiikan johdonmukaisuuden parantamiseksi niin, etteivät esimerkiksi kauppapolitiikka, maatalouspolitiikka tai turvallisuuspolitiikka lisää inhimillistä kurjuutta. Suomen pitäisi osoittaa poliittista johtajuutta niin EU:ssa kuin muilla kansainvälisillä foorumeilla kehitysmaiden tarpeita paremmin huomioon ottavan politiikan luomiseksi.
Perusteellisempi vastine Juhani Koposen kirjoitukseen osoitteessa www.kepa.fi.
Timo Lappalainen
Toiminnanjohtaja
Kepa
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
