HS Sunnuntai 17.4.2005
"Raha ei pelasta kehitysmaita"
Suomen kehitysapu halutaan nostaa 0,7 prosenttiin, vaikka pienemmistäkin rahoista iso osa on mennyt hukkaan, kirjoittaa kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen. Kehitysyhteistyön historia opettaa varomaan katteettomia lupauksia.
JÄLKIPELI
Kehitysavulla on merkitystä
Professori Koponen varoitteli kirjoituksessaan (HS 17.4.2005) kehitysyhteistyövarojen hukkaamisesta ja katteettomista lupauksista. Kirjoituksesta saa hieman skeptisen kuvan kehitysyhteistyön saavutuksista ja mahdollisuuksista.
Työ on luonnollisesti haastavaa ja epäonnistumisiakin on paljon. Kuitenkin on tutkimuksin vahvistettu tosiasia, että kehitysyhteistyössä pienellä määrällä kehitysapua ja kehitysmaiden vahvalla omalla panoksella on saatu aikaan todellista edistystä, mihin Koponenkin kirjoituksessaan viittaa. Näin on käynyt erityisesti peruskoulutuksen alalla.
Viimeisen viiden vuoden aikana koulumaksut on poistettu monissa Afrikan maissa, minkä seurauksena oppilasmäärät ovat kasvaneet rajusti.
Koulupalveluiden kysynnän kasvaessa kehitysavulla on voitu tarjota koulutiloja ja kouluttaa opettajia. Arviolta 17 miljoonaa afrikkalaislasta on voinut aloittaa koulunkäynnin tällä vuosikymmenellä pitkälle kehitysavun ansiosta. Nicaraguassa 2,7 miljoonalla eurolla kehitysapua on annettu mahdollisuus koulunkäyntiin yli 70.000 kuusivuotiaalle lapselle, joilla sitä ei muuten olisi ollut. Samalla kouluaterian saavien lasten lukumäärä on nelinkertaistettu vuodessa 800.000:een. Kehitysavulla on siis merkitystä.
Koulutus on keskeinen keino köyhyyden vastaisessa taistelussa. UNICEFin mukaan yhden vuoden koulutus nostaa naisten tulotasoa keskimäärin 10 - 20 prosentilla ja maanviljelijöiden tuotantoa 20 prosentilla. Koulutetut naiset synnyttävät ensimmäisen lapsensa myöhäisemmässä iässä ja heillä on vähemmän lapsia kuin koulua käymättömillä. Koulutuksella on siis suuri vaikutus naisten ja lasten ravitsemustilaan ja terveyteen, väestösuunnitteluun sekä tulevien sukupolvien koulunkäyntiin. Se on lasten perusoikeus, joka mahdollistaa samalla monien muiden oikeuksien toteutumisen.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta maailmassa on vielä yli sata miljoonaa lasta, jotka eivät käy koulua. UNESCOn arvion mukaan lisäämällä koulutuksen kehitysapua ainoastaan noin 4,2 miljardilla eurolla vuodessa, voidaan maailman kaikille lapsille tarjota mahdollisuus peruskoulutukseen. Vastaava summa käytetään maailmassa sotilaskuluihin keskimäärin kahdessa ja puolessa päivässä. Yhden ainoan Irakin risteilyohjuksen hinnalla voitaisiin rakentaa 100 koulua Afrikassa.
Kansalaisjärjestöjen maailmanlaajuinen koulutuskampanja, Global Campaign for Education, on juuri julkaissut vuotuisen raporttinsa. Siinä arvioidaan, miten 22 rikkaan OECD-maan hallitukset tukevat peruskoulutusta kehitysmaissa. YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi on arvioinnissa vasta sijalla kymmenen siitä huolimatta, että se painottaa kehitysyhteistyössään koulutuksen merkitystä ja tekee tällä saralla laadukasta työtä. Huono sijoitus johtuu etupäässä kehitysavun ja erityisesti peruskoulutukseen suunnattujen varojen alhaisesta tasosta, missä Suomi on reippaasti jäljessä muita Pohjoismaita.
Koponen varoittaa katteettomista lupauksista. Suomi on 192 maailman valtion mukana sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka määrittelee koulunkäynnin jokaisen lapsen perusoikeudeksi. Nyt on meidän aikamme pitää lupaukset ja varmistaa, että tästä oikeudesta tulee totta.
Kaverit kouluun -kampanja
Elina Salonen, Plan Suomi Säätiö
Annette Gothóni, Suomen World Vision
Emili Osara, Suomen UNICEF
|
|
 Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|