HS Sunnuntai 17.4.2005
"Raha ei pelasta kehitysmaita"
Suomen kehitysapu halutaan nostaa 0,7 prosenttiin, vaikka pienemmistäkin rahoista iso osa on mennyt hukkaan, kirjoittaa kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen. Kehitysyhteistyön historia opettaa varomaan katteettomia lupauksia.
JÄLKIPELI
Piilokehitysapu otettava huomioon
 Kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen on oikeassa siinä, että raha ei pelasta kehitysmaita. Kehitysavuksi lasketaan budjetin kehitysyhteistyömääräraha. Sen osuus kansantulosta oli huipussaan 0,8 prosenttia vuonna 1991 siksi, että määräraha oli entisellään, mutta kansantulo romahti. Silloin ja usein myöhemmin valtio joutui lainaamaan kehitysapurahat ulkomailta. Laman jälkeen maailma on muuttunut. Nyt suuri osa Suomen kehitysavusta tulee muualta kuin valtion budjetista. Suomalaiset maksavat sitä yritysten kautta.
Globalisaation ansiosta suomalaiset yritykset sijoittavat kehitysmaihin varoja vuosittain yhä enemmän. "Piilokehitysavun" suuruudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta todennäköisesti se ja ainakin sen tulokset ylittävät suoran kehitysavun. Olisi hyödyllistä selvittää piilokehitysavun tuloksia, jotta suomalaisilla olisi todellinen kuva maailman asioista.
Ristiriita on siinä, että Suomessa pidetään rahan jakamista kehitysmaille moraalisesti perusteltuna, mutta yrityksiä, jotka siirtävät ja luovat työpaikkoja kehitysmaihin, syytetään moraalittomuudesta ja vastuun puutteesta. On tietenkin huono tilanne, jos suomalaiset työntekijät jäävät työttömiksi ja osallistuvat siten tahtomattaan kehitysavun maksamiseen.
Vastuu piilokehitysavun seurauksista on ensisijaisesti poliittisilla päättäjillä. Globalisaatio etenee kehitysmaiden eduksi, ja sen mukana Suomen piilokehitysapu pyrkii kasvamaan. Suomessa on huolehdittava siitä, että uusia työpaikkoja ja uutta tietoa ja osaamista on riittävästi niin, ettei piilokehitysapu tuota vaikeuksia.
Martti Tiuri
professori emeritus
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
