HS Sunnuntai 24.4.2005
"Ehkäiseviä hoitoja on arvioitava uudelleen"
Sydän- ja verisuonitautien ehkäisy ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, jos hoitoa ohjaa vain verenpaine- tai kolesteroliarvo, moittivat professori Pertti Happonen ja dosentti Markku Myllykangas.
JÄLKIPELI
Kohonneen verenpaineen ja kolesterolin alentaminen kannattaa
 P. Happonen ja M. Myllykangas kirjoittivat (HS 24.4.2005) sydän- ja verisuonitautien ehkäisystä tavalla, joka varmasti on omiaan hämmentämään lukijoita. Kirjoittajien hyvänä tavoitteena epäilemättä herättää debattia eräistä ehkäisyn kysymyksistä - erityisesti lääkehoidon rajoista. Mutta kun kirjoituksessa on sekoitettu toisaalta faktoja ja varsin huonosti osoitettuja väitteitä, lopputulos voi haitata tärkeää työtä suomalaisten sydän- ja verisuonitautien vähentämiseksi ja suomalaisten terveyden parantamiseksi.
Kirjoitus on omiaan, vaikka kirjoittajat eivät sitä ehkä tarkoittaneet, kyseenalaistamaan veren kolesterolin ja verenpaineen merkitystä sydän- ja verisuonisairauksien synnyssä ja niiden ehkäisyssä. Kuitenkin valtava näyttö ja kansainväliset asiantuntijasuositukset korostavat, kuinka juuri kohonnut veren (LDL)kolesteroli ja kohonnut verenpaine ovat näiden sairauksien aivan keskeisiä syitä yhdessä tupakoinnin kanssa. Näiden kolmen klassisen riskitekijän taustalla, mutta osin myös itsenäisesti vaikuttavia, ovat eräät ravintotekijät ja vähäinen liikunta. Ylipaino, joka myös liittyy ravintoon ja liikuntaan ja jonka suhteen kehitys viime vuosina on ollut huolestuttava, on seurantatutkimuksissa huomattavasti heikompi sydäntautien (toisin kuin diabeteksen) riskitekijä kuin kolesteroli tai verenpaine.
Myös WHO:n laaja tutkimus, joka julkaistiin Maailman Terveysraportissa 2002, osoittaa vakuuttavasti, kuinka kaikista tunnetuista riskitekijöistä korkea verenpaine, tupakointi ja korkea veren kolesteroli ovat länsimaissa eniten kansalaisia tappavat tekijät. Samat tekijät ovat myös kehitysmaissa nousussa kärkeen.
Kun faktat ovat näin selvät, mitä Happonen ja Myllykangas haluavat ”arvioitavaksi uudestaan”. Ymmärtääkseni he haluavat keskustella noiden riskitekijöiden lääkehoidon rajoista. Tässä suhteessa on olennaista erottaa ns. väestöstrategia ja ns. korkean riskin hoitostrategia.
Väestöstrategian taustana on, että laajalla osalla väestöä on ainakin jonkin verran kohonnut riskitekijätaso johtuen yleisistä elintavoista. Voidaan vakuuttavasti osoittaa, kuinka tautilukujen vähentäminen ja sitä kautta kansanterveyden parantaminen, ovat olennaisesti riippuvaisia väestön keskimääräisen riskitekijätason laskusta. Tällaiset väestötason muutokset voivat tapahtua vain yleisillä elintapamuutoksilla - erityisesti koskien ruokavaliota ja liikuntaa. Tässä suhteessa ei kolesteroli tai verenpaine voi ”laskea liikaa”. Tällaisilla muutoksilla on myös muita suotuisia vaikutuksia kuin veren kolesterolin tai verenpaineen kautta. Näin ollen Happosen ja Myllykankaan kirjoitus ei saisi herättää kansalaisissa epäluuloja, etteikö veren kolesterolin ja verenpaineen alentaminen terveellisillä elintavoilla olisi sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn keskeinen perusta.
Happosen ja Myllykankaan kirjoituksen taustalla onkin nähdäkseni kysymys ns. ”korkean riskin hoitostrategiasta” eli verenpaineen ja kolesterolin lääkehoidon rajoista. Tällainen keskustelu tulee varmaan jatkumaan, koska ei ole mitään luonnollista ”hoitorajaa”. Kansalaisten on kuitenkin syytä muistaa, että nykyiset hoitosuositukset pohjautuvat lukuisissa asiantuntijatyöryhmissä tehtyyn työhön, mm. WHO:n, Euroopan sydänlääkärijärjestön ja suomalaisten asiantuntijoiden piirissä. Näin ollen tausta on mitä suurimmassa määrin lääketieteellinen - ei ”terveyspoliittinen”.
Tämän vuoksi kansalaisten on oman etunsa vuoksi syytä luottaa asiantuntijasuosituksiin pohjautuvaan hoitoon. Eri asia on, että kansalaiset voivat aivan olennaisesti lisätä lääkehoidon tehoa - ja jopa poistaa lääkehoidon tarve - muuttamalla ruokavaliotaan ja lisäämällä liikuntaa. Kokonaisriskin pienentämisessä myös tupakoimattomuus, kohtuullisuus alkoholin käytössä ym. ovat keskeisiä tekijöitä. Niinikään psykososiaalisilla ja monilla muilla tekijöillä on toki merkitystä sekä perinteisten riskitekijöiden välityksellä, että muulla tavalla.
Kun Happosen ja Myllykankaan artikkelista voi saada sen erittäin harhaan johtavan käsityksen, etteikö veren kolesterolin ja verenpaineen alentaminen kannattaisi, on se aivan keskeinen keino sydän- ja verisuonitautiriskin alentamisessa - ja terveellinen ruokavalio ja liikunta myös muuten terveyden edistämisessä.
Pekka Puska, professori
pääjohtaja, Kansanterveyslaitos
puheenjohtaja, Suomen Sydänliitto
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
