HS Sunnuntai 27.2.2005
"Pätkätyö on monelle elämän unelma"
Suomi on yksi maailman vauraimpia maita, mutta pitkäaikainen köyhyys on viime vuosina lisääntynyt. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että toimenpiteet on kohdistettava lapsiin, nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin. Päihteiden käyttö, mielenterveyden häiriöt ja lasten huostaanotto ovat kovaosaisuuden kovinta ydintä, johon ei pure pelkkä lapsilisän, työmarkkinatuen tai vähimmäispäivärahan korotus.
Vaikeasti työllistettävien määrä on juuttunut runsaaseen 170 000 ihmiseen, joka on kaksi prosenttia työvoimasta. Näistä ihmisistä 60 prosenttia on yli 50-vuotiaita. Pätkätyönkin tekeminen on heille vain unelmaa. Yrittäjä ei uskalla ottaa syrjäytynyttä työhön. Itsetuntonsa ja osaamisensakin menettänyt ei rohkene edes yrittää. Epäonnistumisen pelko jäytää niin työnantajaa kuin työllistettävääkin.
Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo kirjoitti jouluaattona 2004 Sunnuntaidebatissa köyhien oikeudesta työhön. Köyhät juuttuvat byrokratialoukkuun ottaessaan vastaan tilapäistä työtä, ja perheen talous menee kuukausiksi sekaisin, kun yhteiskunnan tukia leikataan, sovitellaan ja jäädytetään.
Tilapäisen työn houkuttelevuus on mielestäni nyt keskeinen asia. Työhön pyrkivä ei saa pudota byrokratialoukkuun. Lyhytaikaisenkin työn pitää olla taloudellisesti kannustavaa.
Sovittelun uudistuksista huolimatta moni kokee, että työttömyyspäiväraha estää ottamasta vastaan lyhytaikaista työtä. Asumistuen, työttömyysturvan ja toimeentulotuen pitää toimia niin, että työnteko lisää aina käteen jäävää rahamäärää ja mahdollinen yhteensovitus tehdään jälkikäteen riittävän pitkän ajan kuluessa.
Pätkätyösuhteet ovat lisääntyneet erityisesti kunnissa ja valtiolla. Ne luovat epävarmuutta elämän suunnitteluun. Kuitenkin minä haluan edistää pätkätöitä, aputöitä, mahdollisuutta kokeilla työtä ilman molemminpuolista pahaa mieltä ja pelkoa työsuhteen epäonnistumisesta.
Tuetut työpätkät ovat monen syrjäytyneen ainoa mahdollisuus päästä normaaleille työmarkkinoille. Näiden työpaikkojen syntyä on siksi tuettava. Joidenkin ihmisten kohdalla tuki voi olla koko työuran mittaista. Samalla on huolehdittava pätkätyöntekijöiden sosiaaliturvasta.
Pienen tuottavuuden työ on palvelua, hoivaamista ja auttamista, joille emme ole osanneet laskea perinteistä tuottoa. Ala tarvitsee nyt valtion tukea. Keinoina ovat verotus, suora tuki tai Kela-maksujen alentaminen. Hallitus miettii parhaillaan, mihin on varaa ja mikä olisi tehokkain keino. Tärkeintä on, että pian päätetään.
Pienen tuottavuuden alan työpaikkoja tarvitaan tuottamaan vanhenevalle väestölle palveluja, mutta myös siksi, että ne tarjoavat mahdollisuuksia oppia työelämää.
Olemme jo mahdollistaneet sosiaaliset yritykset, työpajat, yhdistelmätuet ja tuetun työllistämisen monet muodot. Työvoimaviranomaisten on nyt otettava haltuunsa koko paletti. Heidän tehtävänsä on löytää vaikeasti työllistettäville sopiva tukimuoto. Tätä työtä tehdään jo uusissa työvoiman palvelukeskuksissa ympäri maata.
Palvelukeskukset on perustettu kokoamaan yhteen vaikeasti työllistettävän tarvitsemat palvelut. Niissä työskentelee sosiaalityöntekijöitä, jotka osaavat laskea, miten pätkätyö leikkaa asumistukea, työttömyysturvaa tai toimeentulotukea. Toimeentulotukea ei tarvitse siirtää Kelalle, sillä viranomaisten välinen tietovaihto hoituu sähköisesti.
Monessa yrityksessä tarvittaisiin aputyövoimaa. Työnantajariskin minimoimiseksi Saksassa on kokeiltu hollantilaistyyppistä yleishyödyllistä työvoimavälitystä. Työllistettävä solmii työsuhteen työvoimavälitykseen. Jos työkokeilu ei onnistu, pettymystä pehmennetään paluulla työnvälitykseen. Kokeilusta on saatu hyviä tuloksia varsinkin nuorten työllistämisessä.
Työnvälitysorganisaatio, johon työsuhde solmitaan, voi Suomessa olla järjestö tai Saksan mallin mukainen yleishyödyllinen yritys. Työnvälityksen on toimittava kiinteässä yhteistyössä työvoiman palvelupisteen kanssa. Silloin käytössä on työllistämisen keinojen koko kirjo, työllistettävän toimeentulosta huolehditaan ja henkistäkin tukea annetaan.
Tuetun työllistämisen väitetään vääristävän kilpailua. Kun toisessa vaakakupissa kuitenkin ovat vuosien pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen, ratkaisut pitää löytää.
Pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy köyhyyttä, lapsiperheiden pahoinvointia ja riski varhain alkavasta syrjäytymiskierteestä.
Opetusministeri Tuula Haatainen nosti esille varteenotettavan keinon koulupudokkaiden auttamiseksi. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen määrittelisi selvän vastuun yhdelle taholle sellaisten nuorten osalta, jotka ovat vaarassa ajautua syrjäytymiskierteeseen.
Oppivelvollisuusiän nostamiseen pitää liittää toimeentulojärjestelmien virtaviivaistaminen. Lapsilisää, joka on jo nyt opintotukea suurempi, tulee maksaa oppivelvolliselle 18 ikävuoteen asti. Alaikäisille ei maksettaisi lainkaan työmarkkinatukea.
Syrjäytymisen ongelmia ei ratkaista yhdellä tempulla. Tarvitaan monen tahon yhteistyötä. Samalla jonkun on aina oltava tuettavasta vastuussa.
Väitämme työvoiman olevan valtiovallan erityisessä suojelussa, mutta pahamaineiset pätkätyötkin ovat monelle vielä saavuttamaton unelma.
Sinikka Mönkäre
 |
|
 Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
