HS Sunnuntai 27.2.2005
"Pätkätyö on monelle elämän unelma"
Suhtautumista pätkätöihin on muutettava, vaatii sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre (sd). Pätkätyöt ovat monelle ainoa tie työmarkkinoille, eikä kaikille koskaan muuta työtä edes tarjoudu. Yhteiskunnan tuet ja säännöt on muutettava vastaamaan todellista tilannetta.
JÄLKIPELI
Pätkätöilläkö työttömyys pois?
 Kiitokset ministeri Sinikka Mönkäreelle rohkeasta poliittisesta mielipiteestä koskien pätkätöiden merkitystä työttömille. Tosin Valtion taloudellinen tutkimuslaitos julkaisi jo vuonna 1998 tutkimuksen, jossa osoitettiin pätkätöitä tehneiden nuorten työllistyvän huomattavasti paremmin kuin sellaisten, jotka eivät pätkätöitä ole huolineet.
Pätkätöitä tehdessään nuori oppii sellaisia työelämässä tarvittavia valmiuksia, joita ei työelämän ulkopuolelle jäävä opi. Tällaisia ovat työn hakemiseen ja vastaanottamiseen liittyvät taidot, uuden työn nopeutuva omaksuminen ja työelämässä tarvittavat sosiaaliset taidot. Lisäksi työelämässä tarvittava vastuullisuus omasta työstä ja palkasta kasvavat nopeasti. Tämän huomaa myös työnantaja ja näin pidempiaikaisen työllistymisen todennäköisyys nopeasti nousee.
Ei ole mitään syytä sille, etteikö sama pätisi myös muiden kuin nuorten pitkäaikaistyöttömien suhteen. Pidän sitä jopa niin tärkeänä, että ehdotan pitkäaikaistyöttömien suoranaista kannustamista pätkätöiden etsimiseen ja vastaanottamiseen. Jopa yhden päivän työsuhde on tärkeä askel parempaan, etenkin jos sellaisia on kohtuullisen usein. Tämä kuitenkin edellyttää joidenkin kalkkeutuneiden sääntöjen muuttamista. Ehkä Mönkäreellä on kyky tehdä se?
Kannustaminen voisi tapahtua vaikkapa seuraavasti. Ensiksi, poistetaan pätkätöiden tekemisen vaikutukset työttömyyskorvaukseen ja muihin tukiin. Tällöin pitkäaikaistyötön voi tehdä jonkin verran työtä ilman vaikutusta työttömyyskorvauksen maksamiseen.
Kannustava vaikutus kasvaa, jos pätkätöiden vastaanottajille maksetaan kannustinpalkkiota, jos he onnistuvat työnhaussaan. Tällöin kannustuspalkkio tulee tietenkin maksaa suhteessa hankittuihin työsuhteisiin (tai ansaittuun palkkaan) eikä könttäsummana. Lyhytaikainenkin työllistyminen on edullista sekä työllistäyjälle että yhteiskunnalle. Seuraava esimerkki valaisee asiaa.
Maksettakoon työllistäytyjälle kannustuspalkkiota hänen suoriutumisensa mukaisesti esimerkiksi 100 prosenttia työllistäytyjän hankkimasta tulosta ensimmäiseen 200 euroon asti kuukausittain ja 50 prosenttia hankitusta tulosta 400 euroon asti.
Ansaittuaan 400 euroa työllistyjä siis saa työttömyyskorvauksen lisäksi 300 euroa kuukaudessa, mikä lisää hänen käytettävissään olevan rahamäärän noin kaksinkertaiseksi. Yhteiskunnalle se maksaa vain 3 600 euroa vuodessa eli huomattavasti vähemmän kuin monet muut, vähemmän kannustavat tukimuodot.
Ehdotukseni toteuttamisella on useita etuja. Työttömät saavat käyttöönsä lisää rahaa, mikä puolestaan lisää kulutusta ja luo työpaikkoja. Työntekijät saavat kokemusta erilaisista työpaikoista ja työnantajat työntekijöistä, mikä madaltaa työllistämis- ja työllistymiskynnyksiä. Yhteiskunta saa työttömien ansioista verotuloja.
Verotulot lisääntyvät myös siksi, että koska tulot tulee ilmoittaa työllistäytymispalkkion saamiseksi, ne siirtyvät verotettavaksi tuloksi pois harmaan talouden piiristä. Tärkeää on myös vallitsevan "työttömyysmielialan" muuttuminen optimistisemmaksi "pärjäämis- ja selviämismielialaksi".
Ilpo Kojo
FT, dosentti
Tietämyksen ja innovaation
tutkimuskeskus
Helsingin kauppakorkeakoulu
|
|
Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
