HS Sunnuntai 26.3.2005
"Eurooppa ei ole pelkkää taloutta"
EU:n tuore huippukokous kertoi, että laajentunut unioni on säilyttänyt toimintakykynsä. Vakaus- ja kasvusopimuksen uusiminen tapahtui loppujen lopuksi kivuttomasti, ja valtiovarainministerien tekemä työ voitiin huippukokouksessa hyväksyä sellaisenaan. Kioton ilmastosopimuksen jatkolle asetettiin uudet tavoitteet.
Lissabonin kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden uusiminen ja siihen liittyvä palveludirektiiviesitys saivat aikaan kovimman keskustelun. Huippukokouksen vaikeudet kertovat unionin keskeisestä dilemmasta: miten yhdistää talouskasvua ja kilpailukykyä koskevat tavoitteet jäsenvaltioiden arkielämään ja ihmisten sosiaaliseen turvallisuuteen.
Suomi on saavuttanut arvostetun aseman jäsenyytemme ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Olemme kaikessa keskeisessä mukana: passiunionissa, yhteisessä rahassa ja turvallisuusyhteistyössä.
Ilman poikkeuksia tapahtunut osallistuminen hyödyttää vahvasti myös tavallisia kansalaisia: liikkuminen voi tapahtua ilman rajamuodollisuuksia, yhteinen raha näkyy alentuneena korkokantana, josta asuntovelkaiset hyötyvät joka päivä. Turvallisuusyhteistyö puolestaan on Suomen tapaiselle rajamaalle omaakin asemaamme vahvistavaa.
Laajentuneessa unionissa on kuitenkin juostava kovaa, jotta edes pysyisi paikallaan. Siksi Suomen EU-politiikka kaipaa lisää aloitteellisuutta ja jäntevyyttä. Keihäänkärkialoitteeksi sopisivat EU:n pohjoisen ulottuvuuden vahvistaminen, kilpailukykyä ja sosiaalista turvallisuutta yhdistävät talousratkaisut ja vahva panos EU:n kehittyvään turvallisuusyhteistyöhön.
Pohjoisen ulottuvuuden käsite on EU-rakenteissa tehty selväksi ja se on saavuttanut hyväksytyn aseman. Kun Baltian maat ovat nyt jäseniä, olisi syytä hakea lisää vauhtia pohjoisen ulottuvuuden sisältöön yhteistyössä naapureidemme ja aivan erityisesti Venäjän kanssa.
Pohjoisen ulottuvuuden politiikan nostaminen merkittäväksi edellyttää, että Venäjä saadaan hankkeen aktiiviseen kehittämiseen mukaan. Jo nyt ympäristökysymyksissä aloite on poikinut yhteensä 800 miljoonaan euron suuruiset yhteishankkeet.
Pelkästä käsitteestä ei olekaan kovin paljon hyötyä, jos siihen ei liity rahoitusta. Suomi ja Ruotsi voisivat yhdessä ajaa pohjoisen ulottuvuuden hankkeisiin erillisrahoitusta EU:n Välimeri-yhteistyön tavoin. Pohjoisen ulottuvuuden hankkeen konkretisoinnin pitäisikin olla valtioneuvoston kanslian ja ulkoministeriön työlistan ykkösasioita.
Lissabonissa asetettujen kilpailukykytavoitteiden toteutuksessa Suomi on ollut yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa aivan kärjessä. Kysymys on myös pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien osoittamasta taloudellisesta elinvoimaisuudesta ja muutoskyvystä. Suomenkin talouden kasvumahdollisuuksille ja työllisyydelle on tärkeää, että vanhojen jäsenmaiden, kuten Saksan tai Ranskan talouden rakenteiden modernisaatio jatkuu.
Vakaus- ja kasvusopimus säilyy uusimisen jälkeenkin varsin tiukkana, eivätkä muutokset vaaranna vakaan kasvun edellytyksiä. Kolmen prosentin alijäämärajasta voi poiketa vain tilapäisesti. Tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien erottaminen kulutusmenoista on perusteltu ratkaisu. Sopimuksen uusiminen ei ole johtanut markkinoilla korkoreaktioihin, joten uudistus näyttää tältäkin kannalta toimivalta. Uskottavuuden kannalta nyt on ratkaisevaa, että tarkennettua sopimusta noudatetaan jäsenmaissa tunnollisesti ja komissio tekee tässä oman valvontatyönsä huolella.
José Manuel Barroson komissio nostaa kilpailukykyyn liittyviä tavoitteita etualalle. Talouskehityksen kannalta tämä on perusteltua. Samalla on hyvä nähdä, että talouteen ja kilpailukykyyn liittyvien tavoitteiden rinnalla on pidettävä myös sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät tavoitteet. Kansalaisten tukea ei ole saatavissa pelkälle ”markkinoiden Euroopalle” vaan tarvitaan myös toimia, jotka vahvistavat ihmisten turvallisuutta ja parantavat työ- ja elinoloja.
Palveludirektiivi on käytännön esimerkki siitä, että on tärkeää yhdistää kilpailukykyä ja sosiaalista turvallisuutta koskevat tavoitteet. Palvelumarkkinoiden kehittäminen on välttämätöntä Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi. Suomen riittämättömästi kehittynyt palveluvienti voisi myös hyötyä aidoista palveluiden sisämarkkinoista.
Toisaalta on varmistettava, että myös maamme rajojen ulkopuolelta tulevat palveluntarjoajat noudattavat suomalaisia työehtoja sekä kuluttaja-, sähköturvallisuus- tai työturvallisuusmääräyksiä. Suomalainen kuluttaja ei voi lähteä peräämään oikeuksiaan puolalaisesta tai tšekkiläisestä oikeudesta. Siksi huippukokouksen päätös korjata direktiiviluonnosta oli oikea. Tarvitsemme reilua palvelukauppaa turvaavan ja sosiaalista dumppausta estävän palveludirektiivin.
Lisäksi on päästävä eteenpäin myös yhteisöpatentin aikaansaamisessa ja erilaisen säätelyn yksinkertaistamisessa. Kun talouskasvu vauhdittuu ja työllisyys parantuu, voimme pitää huolta myös Euroopan perinteisistä vahvuuksista: sosiaalisesta mallistamme ja tien avaamisesta ympäristön suojelussa ja kestävässä kehityksessä.
EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyö kehittyy nopein askelin. Solidaarisuuslauseke, keskinäiset turvallisuustakuut ja nopean toiminnan joukkojen kokoaminen ovat kaikki tekijöitä, jotka vahvistavat EU:n roolia maailmanpolitiikassa ja myös Suomen turvallisuusasemaa. Nopean toiminnan joukkojen toimintaperiaatteiden linjaaminen tultaneen ratkaisemaan Suomen EU-puheenjohtajakaudella.
Puolustusvoimain resurssiratkaisuissa on huolehdittava, että omaa turvallisuuttamme suoraan tukeva kansainvälinen osallistuminen on mahdollista. Jos kansalaiset eivät hyväksy ja tue eurooppalaista yhteistyötä, se ei voi kulkea eteenpäin ja menestyä. Unionin uusi perustuslaki muuttaa päätöksentekoa läpinäkyvämmäksi ja vahvistaa Euroopan parlamentin sekä kansallisten parlamenttien asemaa.
EU:n parlamentti näytti jo voimaansa, kun komissiota koottiin. Puheenjohtaja Barroso joutui perääntymään parlamentin voimakkaan kritiikin jälkeen ja vaihtamaan komissaariehdokkaitaan. On selvää, että parlamentin ja siinä toimivien poliittisten puolueiden asema tulee olemaan merkittävä, kun unionipolitiikkaa tehdään. Laajassa lähes 30 maan unionissa poliittisten ryhmien ja puolueiden asema korostuu, jotta unioni pystyy tehokkaampaan päätöksentekoon ja suuntaamaan eteenpäin.
Merkitystä on myös sillä, että kotimaamme parlamentin työtavat kehittyvät ja sitä kautta myös julkinen päätöksenteon kontrolli EU-asioissa vahvistuu.
Suomen eduskunta käsitteleekin parhaillaan ehdotusta eduskunnan työtapojen kehittämisestä, muun muassa EU-asioiden käsittelystä valiokunnissa ja eduskunnan istunnoissa. Keskustelun kannalta olisi eduksi, jos EU:n parlamentin suomalaisjäsenille voitaisiin antaa erityisistunnoissa puhemahdollisuus. Tämä olisi omiaan lähentämään EU-asioissa tapahtuvaa päätöksentekoa Brysselissä ja kotimaassa.
EERO HEINÄLUOMA
 |
|
 Helsingin Sanomien toimitus
Sunnuntaidebatti
PL 80, 00089 Sanomat
|
|
|
