Alkuräjähdyksessä syntyi paitsi vetyä ja heliumia, myös hieman maailmankaikkeuden kevyintä metallia, litiumia.

Tähden spektri paljastaa, onko sillä litiumia. Jos tähden sisuksen lämpötila on yli 2,4 miljoonaa astetta, tähti kuluttaa litiuminsa loppuun.

Kasvit imevät litiumia maasta, mutta yhdenkään kasvin ei tiedetä tarvitsevan sitä mihinkään.

Ihminen saa ruoasta hieman litiumia, mutta sillä ei näyttäisi olevan mitään tehtävää ihmisenkään elimistössä. Mutta aivoihin litium vaikuttaa.

Australialainen lääkäri John Cade kokeili vuonna 1949 litiumkarbonaattia henkisesti häiriintyneimpään potilaaseensa. Häntä oli pidetty jo viisi vuotta suljetulla osastolla kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia.

Muutaman päivän päästä potilas siirrettiin tavalliseen sairaalaan ja kotiutettiin kaksi kuukautta myöhemmin. Potilas myös palasi työelämään.

Litiumia käytetään vieläkin yleisesti kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon, vaikka sen vaikutusta ei edelleenkään kunnolla tunneta.

Grunge-bändi Nirvanan hitti Lithium sai ilmeisesti nimensä juuri tästä mielialalääkkeestä.

Litium taas sai nimensä kreikan kiveä tarkoittavasta sanasta lithos. Sen löysi ruotsalainen Johan August Arfvedson Tukholmassa 1817.

Arfvedson julkaisi löytönsä 1818 väittäen aivan oikein, että hänen tutkimassaan kivessä oli uusi alkalimetalli, eräänlainen natriumin kevyempi versio.

Litium sijoittuukin alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä heti natriumin yläpuolelle. Saksalainen kemisti Robert Bunsen ja brittikemisti Augustus Matthiesen onnistuivat erikseen tuottamaan puhdasta litiummetallia elektrolyysillä sulasta litiumkloridista vuonna 1855.

Puolet litiumista käytetään litiumoksidina lähinnä lasikeramiikassa. Litiumkarbonaatin tuotanto lääkkeitä varten on iso osa litiumin käytöstä. Metallina litiumia käytetään vähhän. Litiumia seostetaan alumiinin ja magnesiumin kanssa. Se lujittaa seoksia ja keventää niitä.

Alumiinin ja litiumin seoksia käytetään esimerkiksi lentokoneissa. Ne yleistyvät ehkä myös polkupyörien rungoissa ja nopeissa junissa.

Litium-ioniset akut ovat yleistyneet rannekelloissa, kameroissa, kännyköissä ja muissa kevyissä sähkölaitteissa. Ne ovat tehokkaampia, kestävämpiä ja kevyempiä kuin perinteiset nikkelimetalli-hybridiakut.

Litiumin ja vedyn yhdiste litiumhydridi vapauttaa vetyä, kun se reagoi veden kanssa. Se on erinomainen tapa säilöä vetyä normaalipaineessa. Kilogramma litiumhydridiä vapauttaa 2800 litraa vetyä.

Vetypommien vety on juuri litiumhydridinä. Uutta litiummetallia tuotetaan nykyään noin 7500 tonnia vuodessa siviilikäyttöön.

MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat