Alkuräjähdyksessä syntyi vain vetyä, heliumia ja litiumia.

Tähtien fuusioreaktioissa syntyy kyllä esimerkiksi hiiltä, mutta ei niitä kevyempiä booria ja berylliumia. Niitä singahtaa tähtienväliseen avaruuteen supernovien räjähdyksissä.

Radioaktiivista beryllium-10 -isotooppia syntyy myös ilmakehässä, kun kosminen säteily hajottaa happiatomeita.

Sen enempää ihmisen kuin muidenkaan eliöiden ei tiedetä tarvitsevan berylliumia mihinkään. Ihmisessä on vähäisiä, mutta haitattomia määriä tätä alkuainetta.

Jos ihminen hengittää berylliumpölyä, seurauksena on hengenahdistus tai jopa krooninen sairaus, beryllioosi. Se voi johtaa keuhkosyöpään. Berylliumia käyttävän teollisuuden työntekijät ovat suurin riskiryhmä.

Jo muinaiset egyptiläiset tunsivat kauniin berylliksi kutsutun mineraalin. Vuonna 1798 ranskalaiset Abbé René-Just Haüy ja Nicholas Louis Vauquelin ilmoittivat Ranskan akatemialle, että kyse oli uudesta alkuaineesta.

Itse berylliummetallia onnistui eristämään ensimmäisenä vuonna 1828 Friedrich Wöhler Berliinissä ja Antoine-Alexander-Brutus Bussy Pariisissa.

Beryllium auttoi James Chadwickiä löytämään neutronin vuonna 1932.

Hän pommitti berylliumnäytettä alfahiukkasilla eli heliumytimillä ja huomasi, että näytteestä lähti ennestään tuntemattomia atomia pienempiä hiukkasia. Niillä oli massa, muttei sähköistä varausta.

Beryllium ei ime neutroneja vaan jopa heijastaa niitä. Berylliumia käytetäänkin sekä ydinvoimaloissa että ydinpommeissa.

Kupari ja nikkeli johtavat paljon paremmin sähköä ja lämpöä, kun niihin seostetaan berylliumia.

Berylliummetallin kaupallinen tuotanto alkoi 1957, mutta sen kysyntä ei ole kasvanut odotusten mukaisesti.

Berylliumseokset ovat kyllä keveytensä ja lujuutensa tähden merkittäviä osia avaruussukkulassa. Berylliumia jalostetaan metalliksi alle 500 tonnia vuodessa.

MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat