Alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä oli aukko 1894 löytyneen argonin ja 1868 löytyneen heliumin välissä.

Lontoon University Collegen William Ramsay ja Morris Travers onnistuivat toukokuussa 1898 eristämään nestemäisestä argonista raskaampaa kryptonia.

Kesäkuussa he antoivat nestemäisen ilman ympäröimän kiinteän argonin höyrystyä hitaasti alhaisessa paineessa. He keräsivät kaasun, joka tuli ensimmäiseksi.

Atomispektrometri osoitti, että he olivat onnistuneet löytämään vielä yhden uuden jalokaasun. Ramsayn poika Willie ehdotti uudelle kaasulle nimeksi novum latinan uuden, novus, mukaan.

Isä piti ideasta, mutta halusi johtaa nimen mieluummin kreikasta. Nimeksi tuli neon kreikan uutta tarkoittavan sanan neos mukaan.

Neon erotetaan nestemäisestä ilmasta jakotislauksella. Neon ei lopu kesken – ilmakehässä sitä on 65 miljardia tonnia. Koko maailman neontuotanto on vain joitakin tonneja vuodessa.

Suurin osa neonista kuluu neonvaloihin. Tosin monenkirjavista mainosvaloista vain oranssinpunaisissa on neonia. Muita värejä saadaan muista jalokaasuista.

Neonia käytetään myös esimerkiksi sukelluslaitteissa, lasereissa ja kylmäaineena.

Nesteneonilla ei tosin päästä yhtä kylmiin lämpötiloihin kuin nesteytetyllä vedyllä (–269 celsiusastetta), mutta jos –246 astetta riittää, neon on heliumia tehokkaampaa.

Jalokaasuna neon on väritön, hajuton ja vaaraton, koska se ei muodosta yhdisteitä edes fluorin kanssa. Jotkut raskaammat jalokaasut reagoivat fluorin kanssa erityisissä oloissa.

MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat