Vesimyrkytykseen voi kuolla
HS 22.5.2007
Kalifornialainen radioasema järjesti alkuvuodesta erikoisen kilpailun. Sacramentolainen Jennifer Strange, 28, sijoittui toiseksi kisassa, jossa piti juoda mahdollisimman paljon vettä virtsaamatta tai oksentamatta.
Sairaanhoitaja oli soittanut ohjelmaan kesken kaiken. Hän varoitti terveysriskeistä, mutta juontajat vain nauroivat.
Strange löytyi kilpailun jälkeen kotoaan kuolleena. Ruumiinavauksen perusteella määritetty kuolinsyy oli vesimyrkytys.
Miten vesi voi olla myrkky?
Vesimyrkytyksen syy on hyponatremia eli veren natriumpitoisuuden laimeneminen.
Kun natriumin määrä solujen ulkopuolella on pienempi kuin sisäpuolella, seuraa soluja turvottava osmoottinen paine.
Aivosoluissa seuraukset ovat vakavimmat, ja vesimyrkytys voi todella johtaa kuolemaan.
Hyponatremia syntyy, kun nestehukka korvataan vedellä, joka sisältää vähemmän suoloja kuin menetetty neste.
Siksi esimerkiksi maratoonarit juovat urheilujuomia, joista saa natriumia saman verran kuin hiessä menetetään.
Natriumin tärkein tehtävä kehossa liittyy hermosolujen viestintään yhdessä kaliumin kanssa. Natrium- ja kaliumionien pumppauksella saadaan aikaan jännite hermosolun solukalvolle. Se on tarpeen hermoimpulssin syntyyn.
Ruoasta saatavan natriumin määrä vaihtelee parista grammasta 20 grammaan päivässä. Natrium tulee ruoassa lähinnä natriumkloridin eli tavallisen ruokasuolan muodossa.
Munuaissairaiden ja korkeasta verenpaineesta kärsivien on hyvä rajoittaa suolan saantia. On kyseenalaista, onko suola erityisen epäterveellistä muuten terveille ihmisille.
Trooppisissa kehitysmaissa suola pelastaa ihmishenkiä. Ripulin aiheuttamaan nestehukkaan kuolee kymmenen miljoonaa lasta vuodessa. Juotava sokerisuolaliuos käy hoidoksi.
"Vaikka pesisit itsesi saippualla, vaikka käyttäisit lipeää, jäisi syntiesi lika yhä jäljelle, en voisi olla sitä näkemättä, sanoo Herra."
Jeremian kirjassa (2:22) mainitaan pesuaineena lipeä (natriumhydroksidi), mutta raamatullisina aikoina pesuaineena käytettiin itse asiassa kuitenkin soodaa (natriumkarbonaattia). Sitä saatiin Niilin varrelta.
Soodan hepreankielisestä nimestä neter on peräisin latinan natrium, jota käytetään myös suomen ja esimerkiksi saksan kielessä. Englanniksi tämän alkuaineen nimi on sodium.
Muinaisina aikoina soodaa ei osattu erottaa potaskasta, jossa natriumin paikalla on kaliumatomi. Natrium ja kalium kuuluvat alkuainetaulukossa samaan alkalimetallien ryhmään.
Brittikemisti Humphry Davy onnistui vuonna 1807 pelkistämään lipeän natriumiksi elektrolyysillä. Samalla konstilla hän oli hieman aiemmin tuottanut kaliumhydroksidista metallista kaliumia.
Suolaa tuotetaan maailmassa 200 miljoonaa tonnia vuosittain. Siitä 60 prosenttia kuluu kemianteollisuudessa, jossa natriumkloridista tehdään muun muassa kloorikaasua, lipeää ja soodaa.
Viidennes suolasta menee elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Lopuilla muun muassa sulatetaan teitä talvisin.
Kiinteää soodaa tarvitaan lasinvalmistuksessa. Ruokasoodaa eli natriumvetykarbonaattia käytetään kotikeittiöissä leivonnaisten kohotusaineena ja puhdistusaineena.
Metallina natriumia valmistetaan 80 000 tonnia vuosittain. Sitä käytetään monien kemikaalien valmistuksessa.
Natriummetallia käytetään myös katuvaloissa tuottamaan valoa, joka läpäisee sumun ja usvan erityisen hyvin. Natriumin tuottama valo on tunnusomaisen keltaista aallonpituudella 589 nanometriä.
Myös Auringon ja monen muun tähden valon kellertävä sävy on peräisin natriumista.
MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat
|