Fosforia esiintyy hyvin erilaisissa muodoissa.

Fosfaatti koostuu fosforiatomiin kiinnittyneistä neljästä happiatomista. Se esiintyy negatiivisesti varattuna ionina ja on välttämätön jokaiselle elävälle solulle.

Usein fosfaatti-ioniin on kiinnittynyt jokin orgaaninen molekyyli.

Fosfaatteja on elämän perusteissa, esimerkiksi dna:ssa ja solujen polttoaineessa ATP:ssa. Ihmiskeho tuottaa, käyttää ja kierrättää tätä adenosiinitrifosfaattia jopa kilogramman tunnissa.

Ihminen tarvitsee fosfaatteja vajaan gramman päivässä, mutta tavalliseen ruokavalioon voi sisältyä hyvin kaksikin grammaa fosfaatteja. Luusto toimii fosfaattien varastona siinä missä kalsiuminkin: kalsiumfosfaatti on yksi luuston rakennusaine.

Alkuaineena fosfori taas esiintyy eri värisinä muotoina. Yleisin muoto on valkoinen kiinteä aine, joka on hyvin myrkyllistä.

Valkoisesta fosforista on tehty muun muassa palopommeja. Se on erittäin tehokas savunmuodostusaine, ja sitä käytetäänkin sotilaallisesti myös savuverhojen muodostamiseen. Sitä voi käyttää myös napalmin tapaan. Palava fosfori palaa vedessäkin.

Hampurilainen Hennig Brandt eristi fosforia ensimmäisenä vuonna 1669. Menestyksekkäin fosforintuottaja 1600- ja 1700-luvuilla oli kuitenkin merkittävän kemistin Robert Boylen laboratorion assistentti Ambrose Godfrey.

Hän myi fosforia ympäri Eurooppaa. Siihen aikaan fosfori oli kallista, ja sitä käytettiin lähinnä lääketieteessä.

1800-luvun alussa kehitettiin fosforia sisältävä tulitikku, joka lisäsi alkuaineen kysyntää.

Nykyistenkin tulitikkujen raapaisupinta sisältää punaista fosforia. Osa siitä muuttuu raapaistaessa syttyväksi valkoiseksi fosforiksi, joka sytyttää tikun rikkipään.

Suurin osa fosforista valmistettiin jo 1800-loppuun mennessä fosfaattimineraaleista. Sitä ennen fosforia saatiin muun muassa luista.

Tärkeimmät fosforimineraalit ovat eri apatiitteja. Maailman vuosittainen tuotanto on yli 150 miljoonaa tonnia. Suurin osa fosfaattimineraaleista kuluu fosforihapon valmistukseen; se taas kuluu lähinnä lannoitteisiin.

Fosforia on käytetty maailmansotien jälkeisenä aikana paljon myös pesuaineissa.

Äärimmäisen puhdasta fosforia tarvitaan valmistettaessa gallium- ja indiumfosfidia, joita tarvitaan led-valaisimissa ja lasereissa. Epäpuhtauksia saa olla vain yksi atomi miljoonaa fosforiatomia kohden.

Fosfori ruokkii Itämeren sinilevälauttoja. Sinilevät saavat tarvitsemansa typen ilmasta, joten niiden kannalta ratkaisevaa on juuri fosforin määrä.

Teollisuuden osuus rehevöittävistä fosforipäästöistä on enää muutama prosentti. Suurin päästölähde on maatalous.

Fosfori on nimetty kreikan valon tuojaa tarkoittavan sanan mukaan.

MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat