Rikki tunnettiin jo esihistoriallisella ajalla. Raamatussakin se mainitaan monta kertaa.

Siksi sillä on monessa kielessä oma nimensä, kuten hindin gundhuk, japanin iwo tai unkarin ken. Englannin sulfur voi olla peräisin latinan sulfuriumista tai sanskriitin sulveresta. Niistä kemiallinen symboli S.

Antiikin roomalaiset louhivat rikkiä Sisiliasta ja käyttivät sitä muun muassa tulitikkujen valmistukseen.

Modernin kemian isänä pidetty Antoine Lavoisier esitti 1700-luvulla, että rikki on alkuaine. Asia varmistui kokeellisesti 1809.

Jos jokin haisee pahalta, siinä todennäköisesti on rikkiä. Esimeriksi haisunäädän erittämässä aineessa on kolmea eri rikkiyhdistettä. Pierussa haisee yleensä eniten rikkivety.

Kaikkein voimakkain paha haju on metyylimerkaptaanilla, jota voidaan lisätä hajuttomaan metaaniin paljastamaan putkien vuotokohdat. Se on myös osatekijä pahanhajuisessa hengityksessä ja pierussa.

Toisaalta monet kypsennetylle lampaalle, passiohedelmälle, paahdetulle kahville ja maapähkinälle tuoksun antavat luonnolliset aromiaineet sisältävät rikkiä. Samoin sipulin ja valkosipulin haju ja maku ovat peräisin rikkiyhdisteistä.

Keinotekoisissa makeutusaineissa sakkariinissa, syklamaatissa ja asesulfaamissa rikkiatomi on sitoutunut typpiatomiin.

Tämä yhdistelmä aktivoi kielen makeareseptorit. Nämä molekyylit kuitenkin kulkevat ruonsulatuksessa hajoamatta.

Rikkiyhdisteitä lisätään ruokiin myös säilöntäaineeksi. Sulfiitteja lisätään viiniin juuri ennen pullotusta estämään käymisen jatkuminen pullossa.

Yleensä rikki reagoi muiden aineiden kanssa, mutta joissakin nuorissa viineissä voi olla merkittäviä jäänteitä rikkidioksidia. Se voi aiheuttaa joillekin yliherkkyysreaktion.

Rikkihappo on maailman käytetyin teollisuuskemikaali. Sitä käytetään muun muassa fosfaattilannoitteiden valmistukseen, raudan ja teräksen etsaukseen, räjähteiden, viskoosin, maalien ja puhdistusaineiden valmistukseen. Rikkihappoa valmistetaan lähinnä rikkidioksidista.

Tärkein rikkidioksidin lähde on taas maakaasun epäpuhtautena pidetty rikkivety. Sen suurin tuottaja on Kanada. Rikkiä tuotetaan maailmassa kaikkiaan 50 miljoonaa tonnia vuodessa.

Rikkiä käytetään myös esimerkiksi kumin vulkanointiin. Tämä Charles Goodyearin nimiin luettu menetelmä parantaa kumin kestävyyttä. Se lisää kumin pitkien polymeerimolekyylien väliin rikkisiltoja.

Ilmakehän rikkiyhdisteistä yleisin on karbonyylisulfidi (COS). Ympäristön kannalta tärkeämpi on kuitenkin rikkidioksidi. Sitä pääsee ilmakehään maailmassa edelleen yli 300 miljoonaa tonnia vuodessa.

Rikkidioksidi palaa maan pinnalle happamoittavana sateena, joka voi vahingoittaa järviä ja metsiä.

1980-luvulla fossiilisten polttoaineiden happamoittavat päästöt olivat melkein samanlainen puheenaihe kuin ilmastonmuutos nyt.

Rikkidioksidipäästöt ovatkin vähentyneet viime vuosikymmeninä.

MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat