Klooria esiintyy kahdessa muodossa.

Molekulaarinen kloori (Cl{-2}) on hyvin myrkyllinen kaasu. Saksalaiset käyttivät sitä ensimmäisessä maailmansodassa kemiallisena aseena.

Kloridi taas on kloori-ioni (Cl{+-}), joka reagoi positiivisten ionien kanssa ja muodostaa suoloja. Kloridit ovat tarpeellisia kaikille eliöille.

Ihminen saa suurimman osan päivittäisestä kuuden gramman klooriannoksestaan ruokasuolasta eli natriumkloridista. Liiallisen suolan ongelmana ei tosin ole kloori, vaan natrium.

Jo alkemistit tunsivat suolahapon eli vetykloridin. Itse kloorikaasua tuotti ensimmäisen kerran Uppsalassa Carl Johan Schele 1774. Brittikemisti Humphry Davy nimesi kellertävänvihreän kaasun klooriksi 1810 tuota väriä tarkoittavan kreikan sanan kloros mukaan.

Klooria valmistetaan suolasta elektrolyysillä. Suolavarannot ovat lähes rajattomat. Maailman vuosituotanto on peräti 160 miljoonaa tonnia.

Klooria kuluu kemianteollisuudessa, pvc-muovien eli polyvinyylikloridin valmistukseen, vedenpuhdistukseen, liuoksiin ja valkaisuaineisiin.

Kloori on ympäristönsuojelijan päänsärky. Klooria on muun muassa klassisissa ympäristömyrkyssä diklooridifenyylitrikloorietaanissa eli ddt:ssä, polyklooratuissa bifenyyleissä eli pcb-yhdisteissä ja ilmastonmuutosta kiihdyttävissä klooratuissa hiilivedyissä eli cfc-yhdisteissä.

MARKO HAMILO / Helsingin Sanomat