Melkein kaikki eliöt joitain bakteereja lukuunottamatta tarvitsevat kaliumia. Ihmisessä kaliumia on yli sata grammaa.

Yksi kaliumin isotooppi on radioaktiivinen. On jopa esitetty, että se olisi tärkein syy kasvien ja eläinten "luonnollisille" geneettisille mutaatioille. Joka sekunti 2500 kaliumatomia hajoaa ihmiskehossa.

Kaliumionit keskittyvät solujen sisään, kun esimerkiksi natrium- ja kalsiumionit ovat yleisempiä solukalvon ulkopuolella. Tämä voi heijastaa näiden alkuaineiden suhteita meressä solullisen elämän synnyn aikoihin. Nykyään merivedessä on paljon enemmän natriumia kuin kaliumia.

Kaliumilla on monia tehtäviä kehossa. Niin sanottu natrium-kalium-pumppu ylläpitää hermosolujen solukalvolla sähköistä jännitettä.

Natrium- ja kaliumionien kulku solukalvon läpi tuottaa hermoimpulssin. Ionit kulkevat hermosyyn sivusuunnassa, viesti kulkee pituussuunnassa.

Mustamamban pelätty hermomyrkky toimii salpaamalla kaliumkanavat hermosoluissa.

Ihmiskeho tarvitsee kaliumia muun muassa lihasten muodostamiseen ja munuaisissa. Kaliumin puutos on hyvin harvinaista, koska sitä on paljon varsinkin kasvisruoassa.

Toisaalta liiallinen kalium ei sekään ole hyväksi. Riittävä annos kaliumkloridia suoraan suoneen annettuna aiheuttaa sydänkohtauksen ja nopean kuoleman.

Tätä tietoa ovat hyödyntäneet sekä monet murhaajat että lääkärit ja hoitajat, jotka ovat pyrkineet eutanasiaan. Yhdysvalloissa teloituksissa käytetään juuri kaliumkloridia.

Nimen tämä alkuaine sai keskiajan latinan potaskaa tarkoittavasta sanasta kalium. Se taas lienee peräisin arabian alkalia tarkoittavasta sanasta qali.

Alkalimetalleja ovat kaliumin kanssa samaan ryhmään alkuaineiden taulukossa sijoittuvat litium, natrium, rubidium, cesium ja frankium. Nämä alkuaineet muodostavat veden kanssa reagoidessaan hydroksideja, jotka tekevät liuoksesta emäksisen eli alkalisen.

Potaskaa eli kaliumkarbonaattia (K{-2}CO{-3}) on käytetty lasin ja saippuan raaka-aineena sekä lannoitteena jo muinoin.

Nykyään 95 prosenttia kaliummalmin 50 miljoonan tonnin vuosituotannosta menee lannoitteisiin.

Kaliumperoksidi KO{-2} reagoi hiilidioksidin kanssa muodostamalla potaskaa. Samalla vapautuu happea. Kaliumperoksidia tarvitaan muun muassa sukellusveneissä sekä happinaamareissa hapen lähteenä esimerkiksi kaivoksissa.

Brittikemisti Humphry Davy erotti potaskasta vuonna 1807 alussa elektrolyysillä kaliumia ja nimesi sen englanniksi alkuperänsä mukaan.

Kalium on englanniksi potassium, potaska potash.