Ellei skandium olisi niin tavattoman harvinainen metalli, siitä olisi voinut tulla eräänlaista superalumiinia.

Paljon alumiinia kalliimpi skandium on hyvin kevyttä, mutta sen sulamispiste on paljon korkeampi kuin alumiinin. Sille voisi olla käyttöä lentokoneissa ja avaruusaluksissa.

Skandiumin löysi vuonna 1879 Uppsalan kemisti Lars Fredrik Nilson. Hän uskoi sitä löytyvän vain pohjoismaissa esiintyvistä mineraaleista. Siitä nimi skandium.

Skandiumia tuotetaan 50 kilogrammaa vuodessa, lähinnä Norjassa ja Madagaskarilla.

Skandiumia käytetään harvoihin, hyvin erityisiin tarkoituksiin esimerkiksi ydinvoimaloissa ja öljynjalostuksessa.

Alkuaineiden jaksollisen järjestelmän keksijä Dmitri Mendelejev ennusti skandiumin jo vuonna 1869.

Hän huomasi, että atomipainojen ero kalsiumin (noin 40) ja titaanin (noin 48) välillä oli niin suuri, että niiden väliin sopisi vielä yksi alkuaine, jonka atomipaino olisi noin 44.

Hän antoi tälle nimen ekaboori, koska uskoi eka-boorin tulevan alkuainetaulukkoon samaan sarakkeeseen eli ryhmään boorin kanssa.

Eka-etuliite tulee sanskriitin "yhtä" tarkoittavasta sanasta. Sitä käytetään yleisesti kuvaamaan uusia alkuaineita. Esimerkiksi jaksollisessa järjestelmässä alumiinin alla oleva gallium oli ensin "eka-alumiini". Alkuaine 118 olisi "eka-radon".

Skandium on yleisempää taivaissa kuin maan päällä. Se havaittiin vuonna 1908 Auringon ja muiden tähtien spektristä.

Skandiumilla ei ole tunnettua biologista roolia. Se ei myöskään ole myrkyllist