Titaani on biologisesti sekä tarpeeton että harmiton metalli. Vajaa milligramma titaania kulkee arvioiden mukaan ruoansulatuksen läpi, mutta siitä imeytyy elimistöön vähän.

Titaani ei ole myöskään myrkyllistä. Titaanidioksidi onkin korvannut maaleissa myrkyllisen lyijyvalkoisen.

Kirurgit keksivät 1950-luvulla, että titaani on ihanteellinen materiaali murtuneiden luiden yhteen kiinnittämiseksi. Muun muassa tekonivelet polvissa ja lonkassa sekä kallonmurtumissa käytetyt levyt ja ruuvit valmistetaan nykyään titaanista.

Ensimmäisen titaanimineraalin, ilmeniitin, löysi vuonna 1791 Lounais-Englannissa William Gregor. Hän päätteli että siinä olisi aiemmin tuntematonta metallia, mutta ei kyennyt eristämään sitä.

Vuonna 1975 saksalainen Martin Heinrich Klaproth löysi saman metallin uudelleen ja nimesi sen kreikkalaisen mytologian titaanien mukaan.

Titaania puhtaana metallina onnistui valmistamaan yhdysvaltalainen Matthew Hunter vasta vuonna 1910. Metalli kestää hyvin erilaisia luonnonoloja, koska sen päälle muodostuu ohut titaanidioksidikerros.

Se on helposti työstettävää ja sen hyvät ominaisuudet säilyvät korkeissa lämpötiloissa.

Kaksi kolmasosaa titaanimetallista menee lentokoneisiin, loput muun muassa lämmönvaihtimiin ja proteeseihin. Maailman vuosituotanto on 90000 tonnia. Yli puolet titaanidioksidista kuluu maaleihin.