Alkuaineella 23, vanadiinillä, ja alkuaineella 90, toriumilla, ei ole kemiallisesti juuri mitään yhteistä.

Niitä yhdistää se, että molemmat on nimetty skandinaavisen taruolennon mukaan: torium ukkosenjumala Thorin, Vanadiini kauneuden jumalattaren Vanadiksen mukaan.

Vanadiinin löysi vuonna 1801 meksikolainen Andrés Manuel del Rio mineraalista, jota nyt kutsutaan vanadiitiksi.

Hän oli lumoutunut vanadiinin suolojen väreistä ja nimesi sen pankromiumiksi. Myöhemmin eräs ranskalainen sai del Rion vakuuttuneeksi siitä, että hän olisikin muka tutkinut vain kromia.

Vanadiinin löysi toisen kerran ruotsalainen Nils Gabriel Sefström 30 vuotta myöhemmin. On ehkä tiettyä vääryyttä siinä, että nykyisin tuo alkuaine tunnetaan Sefströmin sille antamalla nimellä.

Vanadiiniä käytetään lähinnä seoksissa, kuten vanadiiniteräksissä. Se sopii hyvin esimerkiksi kirurgien instrumentteihin, jousiin ja suihkumoottoreihin. Metallia tuotetaan vuosittain noin 7000 tonnia.

Vanadiini tekee teräksestä vahvempaa ja kevyempää. Sillä on ollut paljon käyttöä sotilaallisissa tarkoituksissa, esimerkiksi suojaamaan taistelijoita ja ajoneuvoja luodeilta ja sirpaleilta nikkeliterästä paremmin.

Ihminen tarvitsee hieman vanadiiniä ainakin natriumin aineenvaihdunnan säätelyyn. Pulaa siitä ei ole.