Kaikki lajit tarvitsevat mangaania. Vasta 1950-luvulla tutkijoille selvisi, että ihminenkään ei tule toimeen ilman tätä alkuainetta, ehkä siksi, että tarvittava määrä on niin pieni.

Mangaania ei myöskään tarvita ravintolisänä, koska saamme sitä ravinnosta helposti yli tarpeen. Edelleenkään ei täysin tiedetä, mikä mangaanin osa on aineenvaihdunnassamme.

Mangaani tunnettiin jo kauan ennen kuin se eristettiin alkuaineena. Mangaanimineraaleja louhittiin Saksassa, Italiassa ja Englannissa puhdistamaan lasista rautaionien aiheuttamaa vaaleanvihreää väriä.

Ruotsalaista kemistiä Johan Gottlieb Gahnia pidetään yleisesti ensimmäisenä, joka onnistui eristämään mangaanimetallia pyrolusiitista 1774.

Vuosittain mangaania tuotetaan viitisen miljoonaa tonnia. Kova mangaanimetalli on liian haurasta käytettäväksi yksin mihinkään, ja 95 prosenttia mangaanista meneekin seoksiin, lähinnä teräksen vahvistamiseen.

Teräs, joka sisältää 13 prosenttia mangaania, on erittäin vahvaa ja sitä käytetään esimerkiksi ratakiskoihin ja vankilan sellien kaltereihin.

Mangaani sai nimensä latinan sanasta magnes, joka tarkoittaa magneettia. Yleisin mangaania sisältävä mineraali, pyrolusiitti, on hieman magneettista.