Koboltti on ihmisille tärkeä aine. Sitä on vitamiinissa B{-1}{-2}.

Kobolttiatomi on B{-1}{-2}-vitamiinissa liittynyt metyyliryhmään. Kyse on luonnossa hyvin harvinaisesta metalli-hiili-sidoksesta. B{-1}{-2}-vitamiinin puutos aiheuttaa pahan anemian eli tilan, jossa elimistö ei tuota riittävästi punasoluja vereen.

Useimmat eläimet pystyvät itse tuottamaan tarvitsemansa määrän B{-1}{-2}-vitamiinia. Ihmisellä paksusuolen bakteerit tuottavat sitä. Lisäksi tarvitsemme kuitenkin B{-1}{-2}-vitamiinia ravinnosta.

Suurin osa ravinnon koboltista kulkee elimistön läpi imeytymättä. Poikkeuksena on B{-1}{-2}-vitamiiniin sitoutunut koboltti. Sitä on eniten simpukoissa, sardiineissa, lohessa, sillissä, maksassa ja munissa. Ylimääräistä B{-1}{-2}-vitamiinia tarvitsevat vain vegaanit.

Faarao Tutankhamonin haudasta löydettyjen aarteiden joukkoon kuului pieni lasiesine, joka oli värjätty syvänsiniseksi koboltilla. Kiinalaiset osasivat käyttää kobolttimineraaleja värjäykseen jo aiemmin.

Saksalaiset hopeakaivosten työläiset yrittivät 1500-luvulla sulattaa malmia, jonka he uskoivat sisältävän hopeaa. Malmista ei kuitenkaan löytynyt sitä, vaan myrkyllisiä arseenikaasuja.

Malmi oli smaltiittia, kobolttiarsenidia. Kaivostyöläiset kirosivat malmin väittäen, että peikot olivat noituneet sen. He kutsuivat malmia pahojen henkien saksankielisellä nimellä kobald. Pian kobolttia alettiin kuitenkin hyödyntää lasin ja keramiikan värjäämiseen.

Tukholmalainen Georg Brandt kiinnostui 1730 tummansinisestä malmista, jota löytyi kuparilouhoksesta. Hän todisti, että se sisälsi tuntematonta metallia, jonka hän nimesi koboltiksi.

Kobolttia louhitaan muun muassa Kongon demokraattisessa tasavallassa, Australiassa ja Venäjällä. Vuosituotanto on noin 30 000 tonnia.

Kobolttia käytetään magneeteissa, keramiikassa, katalyytteinä ja maaleissa. Esimerkiksi partaveitsien ruostumaton teräs sisältää kobolttia.

Koboltti voidaan magnetisoida kuten rauta. Koboltin etuna on, että se säilyttää magneettisuutensa myös kuumissa lämpötiloissa. Koboltin radioaktiivista isotooppia Co-60 voidaan valmistaa ydinreaktorissa. Isotooppia käytetään ruoan säteilytyksessä ja lääketieteessä.

25: Kaikki lajit tarvitsevat haurasta mangaania

Kaikki lajit tarvitsevat mangaania. Vasta 1950-luvulla tutkijoille selvisi, että ihminenkään ei tule toimeen ilman tätä alkuainetta, ehkä siksi, että tarvittava määrä on niin pieni.

Mangaania ei myöskään tarvita ravintolisänä, koska saamme sitä ravinnosta helposti yli tarpeen. Edelleenkään ei täysin tiedetä, mikä mangaanin osa on aineenvaihdunnassamme.

Mangaani tunnettiin jo kauan ennen kuin se eristettiin alkuaineena. Mangaanimineraaleja louhittiin Saksassa, Italiassa ja Englannissa puhdistamaan lasista rautaionien aiheuttamaa vaaleanvihreää väriä.

Ruotsalaista kemistiä Johan Gottlieb Gahnia pidetään yleisesti ensimmäisenä, joka onnistui eristämään mangaanimetallia pyrolusiitista 1774.

Vuosittain mangaania tuotetaan viitisen miljoonaa tonnia. Kova mangaanimetalli on liian haurasta käytettäväksi yksin mihinkään, ja 95 prosenttia mangaanista meneekin seoksiin, lähinnä teräksen vahvistamiseen.

Teräs, joka sisältää 13 prosenttia mangaania, on erittäin vahvaa ja sitä käytetään esimerkiksi ratakiskoihin ja vankilan sellien kaltereihin.

Mangaani sai nimensä latinan sanasta magnes, joka tarkoittaa magneettia. Yleisin mangaania sisältävä mineraali, pyrolusiitti, on hieman magneettista.