Kun kirjoittaa Googleen hakusanaksi alkuaineen 30, sinkki, ensimmäiseksi nousevat Tohtori Tolosen terveyssivut.

Erilaisia ravintolisiä markkinoivan dosentti Matti Tolosen sinkkikatsaus luettelee koko joukon erilaisia vaivoja, jotka voivat johtua ainakin osaksi sinkin puutteesta – masennuksesta allergioihin ja oppimisvaikeuksista erektiohäiriöihin.

Sinkki onkin ihmisille ja muille eläimille tärkeä alkuaine. Sinkki on osana yli 200 entsyymissä, jotka säätelevät muun muassa kasvua, kehitystä ja hedelmällisyyttä. Ihmisissä sinkkiä on eniten silmissä, eturauhasessa, lihaksissa, maksassa ja munuaisissa.

Erityisen paljon sinkkiä on siemennesteessä, ja sinkin puute voikin olla syynä sperman huonoon laatuun.

Suomessa tavanomaista ruokavaliota noudattavan on kuitenkin vaikea saada sinkkiä liian vähän. Riskiryhmiä ovat lähinnä laihduttajat ja vegaanit.

Sinkkiä on paljon naudan- ja lampaanlihassa, maksassa, sillissä ja useimmissa juustoissa. Vegaanit saavat sinkkiä ravintolisien ohella auringonkukan tai kurpitsan siemenistä, vaahterasiirapista ja vehnäleseistä.

Sinkin identifioi saksalainen kemisti Andreas Marggraf vuonna 1746. Sinkkiä käytettiin kuitenkin jo tuhansia vuosia sitten seoksena kuparin kanssa.

Tästä seoksesta, messingistä, valmistetaan yhä muun muassa trumpetteja ja saksofoneja.

Sinkki tunnistettiin omaksi metallikseen ilmeisesti ensimmäisenä Intiassa 1200-luvulla.

Sinkkiä tuotetaan maailmassa seitsemän miljoonaa tonnia vuodessa, etupäässä Kanadassa, Venäjällä, Australiassa, Yhdysvalloissa ja Perussa. Sitä käytetään metallina ja oksidina.

Yli puolet sinkkimetallista kuluu teräksen galvanointiin eli päällystämiseen sinkkikerroksella. Se estää happea ja kosteutta pääsemästä kosketuksiin teräksen kanssa.

Sinkkioksidia käytetään kumiteollisuudessa ja pigmenttien valmistuksessa. Maaleissa titaanidioksidi on tosin lähes korvannut sinkkioksidin.

Sinkki on saanut suomenkielisen nimensä saksan sanasta Zink. Sen alkuperä taas saattaa olla persian kielen kiveä tarkoittava sana sing.