Hopeavärinen alkuaine gallium on kiinteänä äärettömän haurasta. Gallium on nestemäistä huoneenlämmössä kuten elohopea, cesium ja rubidium. Gallium laajenee kolmisen prosenttia, kun se kiinteytyy. Niinpä sitä ei voi varastoida lasi- ja metallisastioissa.

Galliumia ei esiinny puhtaana luonnossa, vaan se on aina sitoutuneena mineraaleihin. Se ei ole myöskään erityisen harvinaista, vaan sitä löytyy aina vähän sinkki- ja tinamalmeista.

Kummalliselle metallille on myös kummallisia käyttökohteita, kuten korkean lämpötilan lämpömittarit.

Toinen kummallinen käyttökohde löytyi kahdeksan vuotta sitten. Erästä galliumyhdistettä voidaan käyttää malarialääkkeenä silloin, kun perinteiset lääkkeet eivät tepsi vastustuskykyisiin malariakantoihin.

Galliumia löytää nykyisin kuitenkin varmimmin energiapiheistä led-valoista. Ledit yleistyvät lähivuosina kaikessa valaistuksessa.

Galliumin oli ennustanut jo venäläinen kemisti Dimitri Mendelejev, samoin kuin germaniumin ja skandiumin. Löytämiseen kului vain kuusi vuotta ennustuksesta.

Galliumin löysi Pariisissa ranskalainen kemisti Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran, kun hän tutki oudon aineen spektriä 1875. Gallium muistuttaa alkuaine germaniumia myös siksi, että sen löytäjä antoi sille nimen synnyinmaansa mukaan. Ranska on latinaksi Gallia.