Transistoriradion elinehto
HS 19.12.2006
 |
Tietotekniikan vallankumouksen alussa yksi tärkeä raaka-aine oli alkuaine germanium. Se on nimittäin hyvä puolijohde.
Puolijohde on mitä tahansa ainetta, jolla voi säädellä sähkövirran kulkua. Puolijohteet voivat olla joko eristeitä tai johtimia riippuen siitä, mitä muuta ainetta niihin on lisätty.
Germanium on ensimmäinen puolijohde, jota alettiin käyttää transistoreissa. Transistori kehitettiin Bellin laboratorioissa Yhdysvalloissa 1947. Nyt niitä on kaikkialla.
Germaniumista tehtyjä transistoreita käytetään edelleen, mutta vain erikoisissa kohteissa, kuten sähkökitaroiden vahvistimissa.
Germanium liittyy myös mikrosirujen eli integroitujen piirien historiaan.
Ensimmäisten mikropiirien alustat rakennettiin pienille germanium-levyille Texas Instruments -yhtiössä 1958.
Enää germaniumia ei löydy mikrosiruista, sillä pii on korvannut sen.
Hopeanhohtoinen germanium on yksi niistä alkuaineista, jonka venäläinen kemistinero Dimitri Mendelejev jo 1869 ennusti osaksi jaksollista järjestelmää.
Alkuaineen löysi toistakymmentä vuotta myöhemmin, 1886, Clemens Winkler argyrodiitti-mineraalista. Mineraali oli louhittu Himmelfürstin kaivoksesta Saksassa.
Mendelejevin ennustamat metallin ominaisuudet – muun muassa atomipaino ja tiheys – osoittautuivat saman tapaisiksi germaniumin kanssa.
Kemiallisesti germanium muistuttaa paljon tinaa. Nimen se sai Winkleriltä, joka nimesi sen kotimaansa latinankielisen nimen Germania mukaan. Mendelejev oli kutsunut ainetta sanalla ekapii.
Germaniumia on maapallolla vähän. Teollisuus saa tarvitsemansa germaniumin erottamalla sitä sinkkimalmeista. Nykyisin germaniumia käytetään valokennoihin, kameran laajakulmissa ja mikroskooppien objektiiveihin.
Germanium tuli merkittäväksi aineeksi vasta toisen maailmansodan aikana, kun sen erinomainen puolijohtavuus oli huomattu elektroniikassa.
Germaniumin suurin tuottaja oli sodassa Yhdysvaltain vihollismaa Saksa. Germaniumin saanti oli lännessä vaikeaa.
Ongelma ratkaistiin 1942 niin, että oklahomalaisen sinkkisulaton kuonakasaa alettiin tonkia. Kasasta löytyikin riittävästi germaniumia.
Urakka tuli yhteen käännekohtaan 1950-luvulla. Silloin tavalliset kuluttajat pääsivät ostamaan laajalti transistoriradioita.
Pienet radiot yleistyivät nopeasti. Isokokoisten putkiradioiden valtakausi alkoi hiipua.
JOHANNA MANNILA / Helsingin Sanomat
|