Rubidium löytyi spektrianalyysilla
HS 14.11.2006
 |
Rubidium on aine, jota voidaan käyttää vaikkapa pienissä atomikelloissa. Atomikellon toiminta perustuu atomin ominaisvärähtelyyn, ja rubidium-kello heittää kymmenessä vuodessa korkeintaan sekunnin tuhannesosan. Rubidium-kellon kehitti Yhdysvaltain laivaston tutkimusosasto kolme vuotta sitten ohjuksia varten.
Yleensä atomikelloissa kuitenkin värähtelee cesium, jolle rubidium on läheistä sukua. Atomikellojen ohella rubidiumia käytetään katalyyttina ja valokennoissa sekä ennen kaikkea tutkimustarkoituksiin. Rubidium on hyvin kallista, joten sen teollinen käyttö on vähäistä. Kilo maksaa noin 20 000 dollaria, tosin hinnat heittelevät päivästä toiseen.
Kummankin alkuaineen löysivät saksalaiset professorit 1861 Heidelbergissä, sen ajan huippuyliopistossa.
Kunnia löydöstä menee kemisti Robert Bunsenille ja fyysikko Gustav Kirchhoffille, jotka keksivät spektrianalyysin. Analysoidessaan vaaleanpunaista ja purppuranpunaista lepidoliitti-mineraalia he huomasivat, että mineraalissa oli alkuainetta, joka tuotti ennennäkemättömän upeita punaisia spektriviivoja.
Rubidiumin nimi tuleekin näistä spektriviivoista, sillä latinaksi sana rubidus tarkoitta tumman- tai syvänpunaista.
Metallina rubidium on hopeanharmaata ja pehmeää. Sen säilyttäminen vaatii erityistoimia, sillä se syttyy veden kanssa reagoidessaan ilmiliekkiin. Rubidiumia säilytetäänkin yleensä ilmalta suojattuna esimerkiksi sulatetuissa ampulleissa.
Rubidium sopii atomikellojen ohella toisenlaiseenkin iänmääritykseen: geologit käyttävät kiven ikää määritellessään rubidiumin ja strontiumin isotooppeihin perustuvaa ajoitusmenetelmää.
Menetelmässä kivestä, kalliosta tai meteoriitista voidaan mitata, millä vauhdilla rubidiumin isotooppi on muuttunut stroniumin isotoopiksi.
JOHANNA MANNILA / Helsingin Sanomat
|
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä