Ilotulituksen punainen tulee strontiumista
HS 7.11.2006
 |
Hopeanvalkealla, pehmeällä strontium-metallilla on erittäin vähän teollista merkitystä, vaikka sitä onkin maapallolla kohtuullisen paljon.
Televisioiden kuvaputkien ohella sitä käytetään lasiteollisuudessa, ilotulitteissa ja varoitus- ja loistevaloissa. Ilotulitusrakettien punainen väri saadaan aikaan strontiumilla.
Kemian opiskelijoille ja harrastajille strontium on hauska ja helppo aine määritettäväksi, koska se värjää liekin karmiininpunaiseksi.
Strontium on maa-alkalimetalli, jonka löysi lääkäri Adair Crawford Skotlannissa 1790.
Crawford sai pienestä Strontian kylässä sijaitsevasta louhoksesta outoa ainetta, joka tutkimuksissa paljastui uudeksi alkuaineeksi.
Uusi alkuaine sai nimen löytöpaikkansa mukaan. Gaelin kielessä strontia tarkoittaa paikkaa, jossa keijukaiset oleilevat.
Strontiumin erittäin huono maine on peräisin kylmän sodan ajalta, kun suurvalta toisensa jälkeen teki ydinkokeita ilmakehässä. Ydinkokeita tehtiin eniten vuosina 1945–1963.
Kokeiden yhteydessä syntyi strontiumin radioaktiivista isotooppia. Strontiumilla on myös luonnollisia isotooppeja, mutta yhtä lukuun ottamatta ne ovat vaarattomia.
Kun ilmakehään tuli paljon strontiumia, niin se lopulta päätyi laitumille ja saastutti lehmien rehun. Ihmisiin strontium kulkeutui maidon ja muitten maitotuotteiden mukana.
Britanniassa löytyi jo 1950-luvulla lasten maitohampaista radioaktiivista strontiumia. Kun asiaa alettiin tutkia, paljastui strontiumin levinneen kaikkialle maapallolle.
Myös jokaisessa suomalaisessa on hiukkanen strontiumia, mutta määrä on niin vähäinen, ettei siitä ole vaaraa, kertoo Säteilyturvakeskuksen erikoistutkija Ritva Saxén.
Ydinkokeiden ohella suomalaiset ovat saaneet hiukkasen radioaktiivista strontiumia Tšernobylistä. Suomalaisten onni Tšernobylin aikana 1986 oli se, ettei strontiumia tullut Suomeen yhtä suuria määriä kuin radioaktiivista cesiumia, Saxén muistuttaa.
Suurina määrinä strontium on ihmiselle vaarallista, koska se korvaa elimistössä kalsiumin ja rikastuu luukudokseen. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on luusyöpä.
JOHANNA MANNILA / Helsingin Sanomat
|
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä