Niobium sopii lävistyskoruun
HS 17.10.2006
 |
Kiiltävää, pehmeää ja venyvää niobiumia käytetään erikoisterästen valmistuksen ohella monissa muissakin metalliseoksissa, kun halutaan tavallista lujempaa metallia. Metallimiehet arvostavat myös niobiumin hyvää valssattavuutta.
Lävistyksiä hankkineet tuntevat myös niobiumin. Se on vaihtoehto kielikorun tai nenärenkaan kirurginteräkselle tai kullalle.
Niobium kestää hyvin korkeita lämpötiloja, joten ei ole ihme, että ydinreaktoreiden polttoaineputket on valmistettu zirkoniumin ja niobiumin seoksesta.
Cernin hiukkaskiihdyttimissä on niobium-titaanikaapelia. Lentokoneiden ja rakettien suihkumoottoreista löytyy myös niobiumia.
Suomessa niobiumia kuluu erityisesti Porissa, missä sitä käytetään kuparikaapeleihin. Yli 80 prosenttia maailman niobiumista tuotetaan Brasiliassa, mutta Itä-Lapissakin on niobi-malmiesiintymiä.
Suprajohteena niobium mahdollistaa erittäin hyvän sähkönjohtavuuden, joten sitä on monissa kaapeleissa. Esimerkiksi sairaaloiden tomografiakuvauslaitteissa ja suurissa magneeteissa on niobiumia.
Niobium löytyi vuonna 1801, kun kemisti Charles Hatchett tutki Lontoon British Museumissa mustaa mineraalia, joka oli tuotu Yhdydsvaltojen Connecticutista 1600-luvulla.
Hatchett antoi mineraalin nimeksi kolumbiitti. Metallin hän risti kolumbiumiksi Kristoffer Kolumbuksen mukaan. Nimen Niobium metalli sai vasta 1844, kun saksalainen kemisti Heinrich Rose osoitti tantaalin ja kolumbiumin olevan eri alkuaineita.
Rose keksi antaa metallille kreikkalaisen tarukuningattaren Nioben mukaan nimen niobium. Nimen oli tarkoitus osoittaa niobiumin sukulaisuus tantaali-metalliin, joka on saanut nimensä Nioben isän, kuningas Tantaloksen mukaan.
Tarun mukaan Niobella oli paljon lapsia, mutta katraan koosta vallitsee erimielisyys. Runoilija Hesiodosin mukaan lapsia oli peräti 20, kymmenen poikaa ja kymmenen tytärtä.
Oviduksen mukaan lapsia oli 14, seitsemän tytärtä ja seitsemän poikaa, mutta Homeroksen mukaan lapsia oli kuusi.
Niobe oli ylpeä katraastaan ja kerskui heistä jumalatar Letolle, jolla oli vain kaksi jälkeläistä, Apollon ja Artemis.
Jumalatar tietenkin suuttui, eikä jättänyt asiaa. Hän kehotti poikaansa kostamaan Niobelle. Apollon teki mitä äitijumala käski ja ampui ruton saastuttamia nuolia Nioben lapsiin. Tarun loppu on murheellinen: lapsista vain yksi säilyi hengissä ja surun murtama Niobe muuttui kiveksi.
Nimet niobium ja kolumbium olivat toistasataa vuotta toistensa synonyymejä.
Vasta vuonna 1949 kansainvälinen kemian alan järjestö päätti, että alkuaineen nimi on niobium. Suomessa ainetta on välillä kutsuttu niobiksi. Yhdysvalloissa sitä nimitetään edelleen kolumbiumiksi.
JOHANNA MANNILA / Helsingin Sanomat
 |
|
|
Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä